Torstai 21.11.2019
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

 
Maija Korpeinen nukkui pois tästä ajasta 30/6 2017Maija Korpeinen nukkui pois tästä ajasta 30/6 2017

Maija Korpeinen nukkui pois tästä ajasta 30/6 2017

2.8.2017 Kyyjärven evl seurakunta

Hänet saatettiin haudan lepoon 22/7 2017

 

 

Maria Roosa Matilda Korpeinen o.s. Mäkelä oli Heikki ja Lyyli Mäkelän 8-lapsisen perheen toinen lapsi. Hän syntyi 13/10 1936 Kyyjärven Saunakylän Heikkilässä. Vanhemmat olivat päättäneet antaa tytölle kutsumanimeksi Maija, mutta koska nimi ei ollut silloin almanakassa, vaan Maija oli ollut muunnos nimestä Maria, ei häntä voitu virallisesti ristiä Maijaksi.

(Maija on otettu almanakkaan vasta v 1950)

Nuori perhe vietti onnellista aikaa pienessä maanviljelijä-kodissaan Harjunniemen Heikkilässä.  Kyyjärven Talasmon valokuvaamossa on otettu kuva, jossa sisarukset Oili, Maija ja Kaarlo istuvat lastenvaunuissa. Maija oli silloin 3-vuotias. Sota-aikana ei kuvia olekaan otettu.  Sota rikkoi Mäkelän perheenkin tulevaisuuden suunnitelmat. Isä lähti sotaan, kun Maija oli 3-vuotias. Maija kertoi muistaneensa sen.

"Äiti katsoi ikkunasta isän perään niin kauan, kuin isä oli näkyvissä ja äiti itki. Sitten me lapsetkin aloimme itkeä".  Silti Maija kertoi usein, miten turvallinen lapsuus hänellä ja sisaruksilla kuitenkin oli, vaikka koti oli pieni ja sota-aikana kaikilla puutetta ja isä sodassa. Melkein viiden vuoden ajan äiti hoiti yksin lapset, karjan ja kaikki mitä maalaiskodin töihin kuului. Kaikki auttoivat toisiaan, lapset, sukulaiset, naapurit, ystävät, kyläläiset ja vieraatkin.

Sellainen aika ja sellaiset olosuhteet antoivat elämään yritteliäisyyttä, uskoa ja toivoa. Ne olivat Maijankin elämän peruskiviä. Jumala oli suonut Maijalle jo synnyinlahjaksi järjestelmällisyyden ja taloudellisen näkökyvyn.

Maijasta varttui työteliäs kaunis neitonen. Jo pienestä pitäen hän otti osaa kaikkiin talon töihin ja niin pian kuin kotitöiltä pääsi, hän lupautui kylän eri taloihin n.s. päivämieheksi esimerkiksi heinätöihin. Oli mukava saada omaa rahaa.

Vähitellen nuoren tytön halu tuli lähteä "kokeilemaan omia siipiään" ja hankkimaan itse elantonsa. Maija sai työpaikan Kyyjärven Pikabaarista. Se oli sivukylän tytölle suuri kunnia päästä kirkonkylälle töihin. Taksikuskit poikkesivat baariin kahville ja taksinkuljettaja Antero Korpeinen nappasi Maijan sieltä vaimokseen. He perustivat perheen, rakensivat talon ja ahkeroivat kodin, lasten ja tulevaisuuden hyväksi.

Maija ei jäänyt työttömäksi pikabaarissa palvelun jälkeen. Hän ompeli, kutoi mattoja ja poppanoita, neuloi, virkkasi ja teki kaikenlaisia käsitöitä. Ennätti hän harrastaa posliinin maalaustakin. Kotitöiden lisäksi hän oli vuosikymmenet yhteistyössä Anteron kanssa mm päivystämällä puhelinta ja ottamalla vastaan ajotilauksia, ajoi taksikortinkin ja tuurasi miestään ainakin syksyisin hirvenmetsästyksen aikana. Kun Antero sairastui ja halvaantui, jatkoi Maija taksia. Siitä hän luopui ja hoiti miestään hänen neljän viimeisen elinvuoden ajan. Vuonna 1997 Antero nukkui ikiuneen tästä ajasta.

 Maijan ja Anteron lapset, Anne ja Ari, saivat kasvaa tasapainoisessa ja rakkauden täyttämässä kodissa ja sama ilmapiiri jatkuu lasten ja lastenlasten keskuudessa. Maija teki perheelleen melkein kaikki vaatteet. Eikä hän ommellut vain perheelleen, vaan monen kyyjärvisen päällä on ollut ja on vieläkin Maijan käden taitoja, valmiita tai Maijan korjaamia vaatteita. Ompelu kuului Maijan melkein jokapäiväiseen työhön niin kuin leipominenkin. Aina oli pöydässä kotona leivotut leivät ja vähintään seitsemän sortin kahvileivät. "Maija-mummun sämpylät olivat maailman maukkaimpia". Kukaan ei koskaan lähtenyt siitä talosta tyhjin vatsoin tai tyhjin käsin. Villasukka- tai tyynyliinakäärö sujahti lähtijän käteen. Koti oli sekä sisältä että ulkoa kaunis ja siisti kaikkine kukkineen. Maija rakasti kukkia ja kauniita vaatteita. Hän seurasi aikaa, halusi pysyä ajan tasalla. Lapset ja lastenlapsethan pitävät vanhemmat ajan tasalla. Maija sai tietokoneenkin. Sen sijaan että se olisi nopeuttanut, se hidasti Maijan töitä. "Sillä aikaa, kun istun ja opettelen räpläämään, ompelisin monta mekkoa tai tikkaisin jollekin sukat ja tietskarin kuukausimaksulla ostaisin postimerkkejä, vaikka kuinka paljon kirjeisiin ja kortteihin", hän sanoi. Niinpä "mummu oli anteliaalla päällä" ja luovutti koneen lapsenlapsilleen.

Lastenlapset; Henkka, Emilia, Eveliina ja Emmiina ja heidän tilanteensa olivat Maija-mummulle tärkein elämän sisältö.                                                                                                                                                                                                               Hän muisti aina lasten ja lastenlasten nimi-ja syntymäpäivät lahjoin ja kortein. Mutta ei muistaminen ollut yksipuolista. Maija-mummu sai sms-viestejä ja kortteja nuoriltaan jopa maapallon toiselta puolelta. Myös sukulaiset ja ystävät saivat vastaanottaa Maijalta kortteja ajankohtaan ja henkilöön sopivin mietelausein varustettuina.

Nyt Maija-äiti, anoppi, mummu, sisko, täti, naapuri, ystävä on pois keskuudestamme, mutta hän elää lähellämme lukuisissa ihanissa muistoissa.

 (Omaisten muistelemisia tiivistäen yhteen liittänyt)

Eila-sisko

  

Maija-sisko oli persoona. Hän oli erilainen kuin me toiset, mutta kuitenkin samanlainen.  Hän oli työmyyrä ja järjestyksen pitäjä. Hän oli tosi viisas ja lahjakas.  Maija oli todellinen koti-ihminen ja viherpeukalo. Hän oli myös "itseoppinut ompelija". Ompeli muun muassa kymmeniä kansallispukuja kyyjärvisille ja laajemmaltikin, jopa TV-julkkikselle.

 

Nuorena hän oli kova hiihtämään niin kuin me muutkin sisarukset.  Eräänkin kerran Maija ratkaisi kilpailun hurjalla hiihdollaan Kumpulaa vastaan.  Ja opettaja oli ostanut kilon karkkeja hänelle.

Viimeisinä aikoina hän rohkeni tuoda esiin taiteellisia piirteitä, joita ei ollut julkisesti näyttänyt. Hän esiintyi. Luki runoja. Hän löysi tämänkin lajin itsestään.

 

Kadehdimme toisiamme. Maijalla oli aina koti siisti ja minulla vähän niin ja näin. Maija kertoi, että kun sinä osaat lähteä johonkin ja jättää huushollisi sekaiseksi. Hän ei voi lähteä, jos jokin työtehtävä oli kesken.  Maija piti huolta nuorimmasta siskostamme Soilista. Joka joulu hän teki joululaatikot, osti pienen kinkun, leipoi ja toimitti ne siskolle.  Joka syksy hän varasi siskollemme marjat. Pakasti ja laittoi valmiiksi pieniin rasioihin.

Kyllä Maija-sisko sairauden aikana valmisti lähtöä Taivaan kunnaille.  Juttelimme usein Raamatusta ja ihmettelimme, kun joka asiaan sieltä löytyi vastaus. 

Kiitos rakas sisko avusta, turvasta ja että olit minun sisko 75 vuotta. Muistosi on siunattu.

Aulikki

  

Tässä alla erikseen Aulikilta henkilökohtaisemmin:

Maija-sisko oli persoona. Hän oli erilainen kuin me toiset, mutta kuitenkin samanlainen.  Hän oli työmyyrä ja järjestyksen pitäjä. Hän oli tosi viisas ja lahjakas.  Maija oli todellinen koti-ihminen ja viherpeukalo. Hän oli myös "itseoppinut ompelija". Ompeli muun muassa kymmeniä kansallispukuja kyyjärvisille ja laajemmaltikin, jopa TV-julkkikselle.

 

Nuorena hän oli kova hiihtämään niin kuin me muutkin sisarukset.  Eräänkin kerran Maija ratkaisi kilpailun hurjalla hiihdollaan Kumpulaa vastaan.  Ja opettaja oli ostanut kilon karkkeja hänelle.

Viimeisinä aikoina hän rohkeni tuoda esiin taiteellisia piirteitä, joita ei ollut julkisesti näyttänyt. Hän esiintyi. Luki runoja. Hän löysi tämänkin lajin itsestään.

 

Kadehdimme toisiamme. Maijalla oli aina koti siisti ja minulla vähän niin ja näin. Maija kertoi, että kun sinä osaat lähteä johonkin ja jättää huushollisi sekaiseksi. Hän ei voi lähteä, jos jokin työtehtävä oli kesken.  Maija piti huolta nuorimmasta siskostamme Soilista. Joka joulu hän teki joululaatikot, osti pienen kinkun, leipoi ja toimitti ne siskolle.  Joka syksy hän varasi siskollemme marjat. Pakasti ja laittoi valmiiksi pieniin rasioihin.

Kyllä Maija-sisko sairauden aikana valmisti lähtöä Taivaan kunnaille.  Juttelimme usein Raamatusta ja ihmettelimme, kun joka asiaan sieltä löytyi vastaus. 

Kiitos rakas sisko avusta, turvasta ja että olit minun sisko 75 vuotta. Muistosi on siunattu.

Aulikki