Tiistai 26.09.2017
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

 
Ruskaretkellä LapissaRuskaretkellä Lapissa

Ruskaretkellä Lapissa

20.9.2017 Kyyjärven mediamyllärit / Olavi Vallivaara

Perinteinen ruskaretki oli 15.9.-18.9.2017. Tänä vuonna retkeiltiin Länsi-Lapissa: Muonio - Enontekiö - Kittilä ja Pohjois-Norjassa Alta sekä Kautokeino. Säät olivat suosiolliset ja ruskaakin nähtiin.

Perjantai-aamuna hyvääsesti ennen ylähänousua lähärettihin Kyyjärven kirkon edestä kohti Lappia. Linja-auto oli aivan täynnä eli 50 henkilöä meitä pääsi matkahan. Kaikki oli iloosella mielellä, kunhan vain päästääs lähtemähän. Retkelääsiä oli meidän kyyjärvisten lisäksi Karstulasta, Kivijärveltä, Soinista ja Alajärveltä.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Siikajoen kirkko. Siellä meitä oli tuttu pappi vastas, kun Raahen seurakuntapastori Markus Tuukkanen vilikutti hymysuin väen tervetulleeksi Siikajoelle. Markus on lähtöisin Kyyjärveltä ja hän on ollut Raahessa pappina kahdeksan vuotta. Markus esitteli Siikajoen kirkon, joka on valmistunut v.1701. Hän piti meille aamuhartauden ja aamukahvit juotiin Siikajoen kauniissa Pappilassa. Ne meille kustanti Kyyjärven seurakunta.

Siikajoelta ajaa huruutettiin Tornioon. Siellä syötihin ja sen jälkeen katseltiin kaupunkia ja tutustuttiin kaupungin vanhaan puukirkkoon, joka on yli 300 vuotta vanha. Tornionjokivartta eli väylänvartta ajettiin Pellon ja Kolarin kautta Muonioon. Linja-autossa laulettiin, kuultiin runoja ja juttuja ja välillä naurettihin syrämen kyllyyrestä. Ensimmäänen yöpaikka oli Olostunturin juurella oleva komia hotelli. Syötihin semmoonen illallinen, jotta mahannahka oli kireellä. Jokku huriat meni vielä saunahan ja uimahallihin, kun nekin kuuluu matkan etuuhin.

Toisena päivänä, kun taas oli hyvin syöty, niin jatkettihin matkaa. Ajettihin väylänvartta Songanmuotkahan tapaamaan tuttua kauppiasta. Se prukaa hyvät asiakkahat halaamalla toivottaa tervetulleeksi. Eikä turhaan. Kyllä sieltä melekeen jokaasen kätehen tavaraa löytyy. Kaffetta ja munkkia ostettihin, vaikkei tarvista ollukaan, kun maha oli muutoonkin täynnä. Ajatelkaa, se oli vain 50 senttiä ja normaalin kokoonen kaffekuppi ja munkki. Seuraava pysähduspaikka oli Ruotsin puolella oleva Kaarresuvannon kirkko. Siellä me tavattihin Pölkin Marian velipoika Erkki, joka oli hommannu suntion paikalle ja niin päästihin kirkon sisälle iliman yhtää ruotsin sanaa.

Ruotsin puolelta tultihin Muonionjoen yli takaasi Suomen puolelle. Käsivarren Lapissa oli kaunis ruska. Kilpisjärvellä, Saana tunturin juurella syötihin ja sieltä laskettihin alamäkiä Jäämeren rannalle. Suuntana oli Finnmarkin pääkaupunki Alta. Tie kiemurteli vuonojen rantoja ja välillä oli huluppiat näköalat. Aurinko paistoo komiasti ja joku laski, että yhdeksän tunnelia oli matkalla. Saatiin käyrä usiamman kerran vuoren sisällä. Altassa me majotuttihin hienohon hotellihin uudessa keskustassa aivan Altan uuden kirkon vieressä. Hyvät oli ruuat ja sängyt tässäkin majapaikassa. Mua nukutti niin kovasti, että meinasin unohtua sängyn omaksi. Autonkuljettaja Reijo Uusisalo tiesi entuuresta informeerata retkelääsiä: "Kun Olavi on bussissa niin kaikki on paikalla."

Altasta ajeltihin muutamia kilometrejä Kautokeinon suuntaan ja laskettihin valtavaan kanjoniin, jossa kapea tie kiemurteli joen rantaa. Tätä ihimettä pysähdyttihin kattomahan ja kuvaamaan. Joku oli lukenu, että se on Euroopan suurimpia kanjoneita. Kun kanjonista päästihin maan pinnalle, veisattihin monta virttä ja rovasti piti hartauden. Kautokeinossa käytiin hopeapajassa, juotiin kaffeet mäkirinteessä ja katseltiin alempana olevaa kaupungin keskustaa. Kautokeino on saamelaisten asuttama kaupunki. Kirkossa ei pysähdytty, kun messu oli jo käynnissä ja parkkipaikka täynnä autoja. Arveltiin, että siinä messussa me ei papin sanoosta palijo selevää saara. Me suunnistettihin kohti Suomea ja Enontekiötä. Meillä oli Peltovuoman kylässä oleva Eiran porotila tutustumiskohteena. Poroisäntä oli meitä tien vieressä mönkijän ja koiran kanssa vastassa. Emäntä tarjosi meille sisällä hyvät pullakaffeet ja isäntä kertoo poronhoidosta. Sitten mentihin pihalle, jossa meitä opetettihin heittämähän suopunkia. Porukas oli monta, jotka osuu poronsarvihin. Sellaasella heittäjällä olis toivoa alaata porohommihin. Poroisännältä kysyttihin, jotta kuinka palijo sulla niitä poroja oikeen on. Isäntä vastasi: "Omasta mielestä liika vähä, mutta naapurin mielestä liika palijo." Lopuksi käytihin oikeen läheltä kattomas aitaukses olevia poroja ja kyseltihin poroisännältä kaikkia poroohin liittyviä asioota.

Sitte me jatkettihin matkaa Kittilän Levitunturin juurehen. Siellä on rakennettu kuin kaupunki monine hotelleine ja palveluine. Hyvä hotelli ja liian hyvät ruuat. Poronkäristystä ja hyvää lohta ei malttanu kohtuurella syörä. Ruokaalun jäläkehen jotku lähti kävelemähän ja kattelivat komiaa tunturia ja uusia rakennuksia, jotkut saunoovat ja hemmottelivat ittiänsä poreissa. Toiset oli matkasta ja hyvistä ruuista niin väsähtäny, että makasivat hyvällä sängyllä "reporankana".

Maanantai-aamuna kaikki oli virkeenä ja silimät kirkkaina bussissa. Matka jatkui Kittilän kirkkohon, jossa kirkkoherra Mika Niskanen tuli meitä palvelemaan ja toimitti messun. Kanttorina oli Lotta Vallivaara ja rovasti avusti ehtoollisenjaossa. Kirkkoherra kertoi, kuinka saksalaaset säästi ainoana rakennuksena Kittilän kirkonkylässä kirkon. Kaikki muu poltettihin syksyllä 1944.

Kittilästä matka jatkui kohti Rovaniemeä. Joulupukin maassa käytiin ostoksilla ja jotkut kävivät Joulupukkia tapaamassa. Kovasti toivottihin, että pukki tulis jouluna käymähän ja toisi lahajoja, kun on kilttiä yritetty olla. Rovaniemen kaunista kirkkoa ei voinu oikeen ohittaa. Sisällä päästiin käymäs ja ihailtiin mahtavaa Lennart Segerstrolin tekemää alttarifreskoa "Elämän lähde".

Paluumatkalla käytiin ruokailemassa Kemin seurakunnan leirikeskuksessa, jossa tutut emännät olivat jälleen valmistaneet meille maukkaan aterian. Viimeinen pysähdyspaikka oli Limingan Tupoksessa, jossa joimme Kyyjärven Paikallisosuuspankin tarjoamat kahvit. Loppumatkalla oli arvonta. Irmeli ja Sisko järjestivät arpajaiset Kyyjärven seurakunnan diakonia-ja lähetystyön hyväksi. Arpajaisten tuotto oli 271 euroa.

Meillä oli mukava reissu, näin monesta suusta torettihin. Monet oli sitä mieltä, että jos tällaanen reissu ens syksynä järiestetähän, niin mukahan lähäretähän. Matkan järiestäjät oli sitä mieltä, että jos Luoja suo, viskaalit sallii ja ihimiset haluaa, niin matkahan lähäretähän. Matkan järjestäjä oli liikennöitsijä Reijo Uusisalo Oy. Linja-auton kuljettajina olivat Reijo Uusisalo ja Keijo Pillikko. Emäntänä ja "perähänkattojana" oli Irmeli Uusisalo. Monet kaffeet matkanjäriestäjät keitti meille matkan aikana ja Irmeli avustajineen ne tarjoili. Monet matkalaiset olivat leiponeet matkalle tariottavaa. Kiitokset matkan järiestäjille! Rovasti Olavi Vallivaara oli matkanjohtaja, hoiti hartaudet ja huolehti matkan aikana ohjelmasta yhdessä retkeläisten kanssa. Kirkkokuoron trio esiintyi meille matkalla usiamman kerran ja sai meidät hyvälle mielelle.

Kiitokset kaikille mukanaolioille! Ens syksynä taas lähäretähän. Kannattaa ilimoottautua Irmeli Uusisalolle hyvis ajoos. Vielä ei tieretä, mihinkä mennähän, mutta se seleviää kyllä hyvis aijoos ennen lähtöpäivää! Irmelin numero on 0400-342 614.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

    Aihealueen yhteistyöyritykset

    Linja-autoliikenne Esa Oksa
    SP-Auto