Lauantai 19.10.2019
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

 
Anna-Liisa Keskinen os. Tofferi siunattiin Vatialan isossa kappelissa 30.6.2018Anna-Liisa Keskinen os. Tofferi siunattiin Vatialan isossa kappelissa 30.6.2018

Anna-Liisa Keskinen os. Tofferi siunattiin Vatialan isossa kappelissa 30.6.2018

5.11.2018 Hokkalan kyläyhdistys ry / Marjatta Uusimäki

Anna-Liisa menehtyi Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa 5.6.2018 76 vuoden ikäisenä.
Siunauksen toimitti kirkkoherra Jari Kuusi. Muistotilaisuus oli Keskisten kotona Hervannassa. Jari ja Elise Keskinen lukivat adressit.

Anna-Liisa syntyi Hokkalassa 17.1.1942 Jenny ja Väinö Tofferin perheeseen. Elettiin sota- ja pula-aikaa, epävarmuus ahdisti niin nuorempia kuin vanhempiakin. Risto Ryti oli tuolloin presidenttinä.

Väinö-isä oli kuorma-autoilija joka ajoi Itikan autoa, vieden karjaa jatkojalostukseen Seinäjoelle. Äiti Jenny hoiti kodin työt, keitti ruuat Fiia-anopille ja Väinön veljelle Einolle. Anna-Liisa jäi ainoaksi lapseksi, ollen näin äidin ja isän silmäterä, Esko-veli oli menehtynyt pienenä. Anna-Liisasta kasvoi voimakas, kaunis ja vahvahiuksinen tyttö, joka aloitti koulun Möksyssä, sitten Hokkalassa, sen jälkeen Alajärvellä, asuen sukulaisissaan Nelimarkoilla Pekkolassa. Fiia-mummo kuoli tammikuulla 1959, Jenny-äiti seuraavan vuoden helmikuussa.

Jennystä on meillä hyvät muistot, olihan hän meidän pyhäkoulunopettajamme. Kylän lapset kävivät joukolla tärkeää koulua. Pohjosen Ahti muisti Jennyn paksut letit, jotka oli kiedottu pään ympäri. Kuitenkin elämän lanka katkesi sairauden murtamana, Anna-Liisan jäädessä 18-vuotiaaksi.

Elämä kuljetti Anna-Liisan Tampereelle töihin. Kesällä 1963 oli Anna-Liisan ja Kalevin kihlajaiset Tofferissa, kaksi nuorta oli löytänyt toisensa. Kalevi oli myös menettänyt äitinsä, mutta jo lapsena, 4-vuotiaana. Iloinen, hoikka Kalevi oli kihlannut Hokkalan tytön, juhla oli lämmin ja rakkaus kihlaparin olemuksessa vahvasti esillä.

Vuosia vierähti; kesällä 1968 olin lomalla ja Anna-Liisa tuli vaunujen kanssa kotiini Saukolle. Marika oli muutaman kuukauden ikäinen, oli onnellista aikaa: Jari oli saanut pikkusiskon. Myöhemmin Anna-Liisa sai myös lapsenlapsia: Iina, Ilona, Sami, Tuomas ja Karoliina olivat rakkaita ja tärkeitä.

Elämän varrella monet yöt Näsilinnankadulla. Oli kotoista tulla Keskisille. 1980-luvulla muutto Hervantaan omaan osakkeeseen toi lapsille omat huoneet. Tämä oli 1940-luvulla syntyneille vanhemmille kova saavutus. Korkotaso oli tuolloin huima, 12% luokkaa.

Anna-Liisan terveys kuitenkin heikkeni, nivelreuma runteli kehoa. Kokeiltiin monia lääkkeitä, jotta olisi voinut käydä töissä. Sairaus eteni ja tuli monenlaisia leikkauksia, eläköityminen 1982. Sitkeästi Anna-Liisa vaivansa kantoi, oli iloinen tavatessamme ja erittäin vieraanvarainen. Olipa meillä ilo-tai surujuhla, saapuivat Anna-Liisa ja Kalevi Tampereelta Jyväskylään tai Hokkalaan olemaan läsnä. v.2001 muutettuani takaisin Hokkalaan, odotettiin milloin Keskiset tulevat kesää viettämään. Kalevi Turren kanssa kulki kylänraittia, seurallisena ja puheliaana.

Anna-Liisa oli mukana kyläyhdistyksen ensimmäisissä myyjäisissä v.2001. Möimme havukransseja ym. Anna-Liisa opetti tuon kranssin tekemisen ja siitä tuli vuosittainen tapahtuma. Anna-Liisa oli mukana kanssani kyläyhdistyksen asialla. Kävimme taloloissa Hokkalassa, Möksyssä pyytämässä tukkeja lahjoituksena ensimmäiseen hankkeeseemme, jossa Leader Viisari oli mukana. Tuloksena saimme kodan ja huoltorakennuksen Lamminjärven rannalle. Keskiset tekivät juhlavan tarjoilun syysillan hartauteen Hokkalan kodalla viime vuosikymmenellä.

Asiat kuitenkin Tampereella eivät olleet kohdallaan, elämä ei ottanut kantaakseen, oli liikaa haasteita. Eläköityminen Kalevin kohdalla ei ollut helppo asia. Anna-Liisa kantoi asiansa itsellään, vasta syksyllä 2015 alkoi näkyä suurta surua, jonka seurauksena Anna-Liisa jäi leskeksi.

Voimat alkoivat heiketä, suru söi sisäisesti. Aloin lukea iltaisin puhelimitse Anna-Liisalle "Tänä päivänä"-kirjaa, jonka on kirjoittanut Connie ten Boom, joka oli pelastunut keskitysleiriltä. Tämä syvällinen hartauskirja lukuineen vei meidät iltaisin lähelle elämän syviä avaavia, valoisia asioita, rukouksen maailmaan. Seuraavana vuonna Ellen G.Whiten "Päivästä päivään". Saimme rohkaisua päiviimme, johdatusta, ymmärrystä elämän vaikeisiin kysymyksiin. Tänä vuonna aloitimme Whiten "Kun Pyhä Henki tulee", pääsimme alkuun, sitten alkoi tulla taukoa. Erään kerran Anna-Liisa kuunteli kolmen päivän hartausluvut kerralla, ymmärsin hänen janoavan elämän leipää. Monet hetket olivat herkkiä.

Viimeinen käynti Rauhaniemessä oli vaikea, matkalla kyyneleet tulivat, sain kuitenkin voimia olla rauhallinen ja laulaa Elise-miniän kanssa ja lukea lohduttavia jakeita Raamatusta ja rukoilla Anna-Liisalle.

Nyt olemme ikävissämme, surullisia, mutta voimme katsoa kohti tulevaa aikaa, joka on tuleva. Ilm. 21:1-4: "Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."

Jes.33:24: "Eikä yksikään kaupungin asukas sano: "Minä olen sairas" Kansa joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.

Anna-Liisan omaiset kiittävät Hokkalan kyläläisiä muistamisesta ja surussa myötäelämisestä.