Tiistai 17.09.2019
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

 
Kun kylä pelkäsiKun kylä pelkäsi

Kun kylä pelkäsi

3.9.2019 Kyyjärven Mediamyllärit ry. Taisto Kotka / Veikko Huumarkangas

1950-luvulla Kyyjärvi nousi kyseenalaiseen valtakunnalliseen maineeseen"pyromaanipitäjänä". Tuolloin noin viiden vuoden aikana pienellä alueella kirkonkylällä sattui kahdeksan tulipaloa, jotka olivat joko liikerakennuksia tai niihin läheisesti liittyviä ulko-/varastorakennuksia.

Laajoista tutkimuksista huolimatta palot jäivät luultavasti ikuisiksi arvoituksiksi. Mutta kylällä kyti noina vuosina huhujen ja epäilyjen tuottama ahdistava pelon ilmapiiri.

Sarja alkoi 15.5.1954 kun nykyisellä "Esson" huoltamoalueen etureunalla sijainnut Anttilan kaupparakennus paloi. Uutta kauppaa ei rakennettu vaan alueelle nousi sittemmin huoltoasemakiinteistö. Se on paikallaan vielä nytkin ja on valtakunnallinen kuuluisuus 20 pennin pajatsoineen.

Nykyisen kunnan virastotalon (silloin Aulis Pölkin kaupparakennus) piha-alueella sijaitsi lautarakenteinen Pika-Baari, jossa toimi myös matkahuolto. Rakennus paloi 29.1.1957.

Silloinen Karstulan Osuuskaupan myymälä sijaitsi Eino ja Emil Lahtisen omistamassa kiinteistössä, vastapäätä kirkkoa, satakunta metriä keskustaan päin. Kiinteistöön kuului myös navetta-/varastorakennus. Tämä yritettiin polttaa 14.9.1958, mutta serkkuni tuli sattumalta paikalle tanssireissultaan ja huomasi palon alun. Lasiruutujen kuljetukseen tarkoitettu puukehys lastuvilloineen oli sytytetty tuleen ja hän sai sen sammutettua. Silloin sytyttäjä ei taatusti ollut kaukana. Yhtä kaikki, noin viikon kuluttua 22.9. homma hoitui paremmin ja rakennus tuhoutui palossa kokonaan.

Risteyksessä ollut Kokon kauppa roihusi 20.10.1958. Setä-Reino tuli aamuneljältä herättelemään tulipalolle. En silloin lähtenyt, mutta aamuhämärässä kouluun pyöräillessäni näin kuinka siinä oli vain savuava rauniokasa ja pystyyn jäänyt savupiippu. Samalle paikalle nousi sittemmin uusi kaupparakennus, joka on siinä edelleenkin, nyt kuitenkin Villiviini pääpaikkanaan.

Varsinaisen Osuuskaupan vuoro tuli sydäntalvella 4.2.1959. Muisto tuosta on aika erikoinen. Olimme isän kanssa metsätöissä Kumpulan kylällä ja yövyimme siellä Salolassa Einari Herttelin luona. Isä kävi aamuyöllä ulkona pissiasioissa ja sanoi sisälle tullessaan, että kirkolla palaa taas joku, kun taivas siellä suunnassa ihan leimuaa. Ja tottahan se oli, mikä, sen kuulimme kun lauantaina sieltä kotiuduimme.

Aulis Pölkin kaupan ulkovarasto paloi 10.3.1959. Sarja päättyi Esko Kokkisen kaupan (siinä Monitoimitalon tiehaaran paikkeilla) ulkovaraston paloon 14.9.1959. Se kuten kaikki muutkin paloi hiljaisina aamuyön tunteina.

Ymmärrettävästi tällainen tapahtumasarja herätti laajaa huomiota ja itsekullakin kyläläisellä oli näistä omat mietteensä, mutta enimmäkseen niistä visusti vaiettiin. Luokkakaverini Lassen kanssa uskoimme tehneemme joitakin havaintoja ja saimme myös kertoa ne tutkijoille. Kaksi poliisimiestä hoiti tutkimustoimintaa Maripan kirjakaupan yläkerran majoitushuoneessa. Minkäänlaiseen läpimurtoon meidän sen paremmin kuin muidenkaan havainnot eivät johtaneet ja tapahtumat ovat selvittämättä edelleen. Viimeisin noista paloista oli 14.9.1959, eli syyskuussa tuosta tulee kuluneeksi tasan 60 vuotta.

Noina vuosina kirkonkylällä päivysti varsin tiuhaan myös yöaikana liikkuvan poliisin yksiköitä "lentäviä". Minulla on muistona niistä elämäni ainoa sakko, jonka sain valottomalla polkupyörällä ajamisesta. Se tuli aamupimeällä kouluun mennessäni ja oli suuruudeltaan 30 markkaa. Konstaapeli Mäntynen kävi sen perimässä siinä kevään korvalla, rahaa ei ollut, joten piti vaarilta lainata.

Edellä olevat asiatiedot perustuvat aikaisemman Kyyjärvi-kirjan tietoihin, jotka puolestaan on saatu sanomalehti Keskisuomalaisen artikkelista 18.9.1959. Asiatietoja on täydennetty joihinkin tapauksiin liittyvillä henkilökohtaisilla muistoilla.