Tiistai 17.09.2019
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

 
Terveisiä ruskaretkeltäTerveisiä ruskaretkeltä

Terveisiä ruskaretkeltä

17.9.2019 Kyyjärven mediamyllärit / Olavi Vallivaara

Tämän syksyn ruskaretki oli 12.9.-15.9.2019. Retki suuntautui Kittilään-Muonioon-Enontekiölle ja Tromssaan Norjassa. Retkellä oli mukana yhteensä 48 henkilöä. Liikennöitsijä Reijo Uusisalo Oy vastasi retken järjestelystä ja toteutuksesta. Autonkuljettajana toimi Jari-Pekka Uusisalo. Meitä oli mukana Kyyjärveltä, Karstulasta, Kivijärveltä, Soinista, Alajärveltä ja muutama muualtakin. Sää suosi retkeämme ja näimme kaunista ruskaa Lapissa.

Matkaan lähdimme Kyyjärven kirkon parkkipaikalta torstai-aamulla 12.9.klo 6. Iloisia ihmisiä oli bussi täynnä, vaikka monet olivat joutuneet lähtemään jo "hyvääsesti ennen ylähänousua". Ensimmäinen etappi retkellämme oli Raahe. Saloisten kirkossa meitä oli vastaanottamassa kyyjärveläissyntyinen seurakuntapastori Markus Tuukkanen. Hän esitteli Saloisten kirkon ja piti aamuhartauden. Kirkosta siirryimme seurakuntatalolle Kyyjärven seurakunnan tarjoamille kirkkokahville. Matka jatkui Oulun kautta Pudasjärvelle, jossa meillä oli lounas. Rovaniemellä pysähdyimme toviksi Artikumiin, joka on kulttuuri-ja museokeskus. Siellä on esillä lappilaista elämää, luontoa ja historiaa vaihtuvine näyttelyineen. Minua viehätti erityisesti Petsamo aiheinen näyttely samoin Suoelämästä ja revontulista kertovat esitykset. Myös arktinen elämä ja ilmastonmuutos puhuttelivat. Kahvittelun jälkeen jatkoimme kohti Kittilää. Matkalla huomasimme myös ruskan lisääntyvän. Levillä ruokailimme ja yövyimme hienossa Sokoshotellissa. Iltalenkillä monet intoutuivat kiipeilemään Levin rinteitä. Saunan jälkeen yöuni maittoi makoisasti.

Perjantai-aamulla jouduimme toteamaan, että sähköinen lukitus Levin kappelissa ei avannut ovia ja niin pidimme aamuhartauden linja-autossa. Enontekiön Songanmuotkassa Sanna otti meidät halauksin vastaan putiikissaan. Eikä turhaan, monet tavarat lähtivät mukanamme pussukoissa linja-autoon. Samalla joimme Reijon tarjoamat munkkikahvit. Käsivarren Lapissa aurinko paistoi kirkkaasti ja huomasimme, ettemme turhaan lähteneet ruskaretkelle. Luonto näytti syksyisen ruskan väriloistossaan. Kirkkokuoron triio lauloi meille kauniisti ja välillä laulettiin yhdessä. Kilpisjärvellä söimme lounaan ja osa kiipeili kohti Saanaa. Kohta Kilpisjärveltä lähtiessämme ylitimme valtakunnan rajan ja iloitsimme tullessamme Norjan puolelle, että meille annettiin lisäaikaa. Norjassa aukeni eteemme ja sivuille jyhkeät tunturit ja laskeutuessamme Skibotteniin muutkin jarruttivat kun autonkuljattaja. Pysähdyimme Lyngenin vuonon rannalle "puhaltelemaan" ja katsomaan kauniita maisemia. Saavuimme Tromssaan sovittuun aikaan ja meitä oli vastassa Sisko Pillikon veljen tytär Hanna-Leena Kujala. Hän on asunut ja työskennellyt Tromsassa 23 vuotta ja oli meidän oppaanamme. Pysähdyimme Jäämeren katedraaliin ja sen puistossa joimme kahvit. Hanna-Leena kertoi kirkosta ja sen historiasta. Tämä suuri ja kaunis kirkko on suosittu matkakohde. Se valmistui v.1965. Kirkosta lähtiessämme oli pitkä ja korkea silta Tromssan keskustaan. Kiersimme saaren 24 km ja opas kertoi kaupungista ja sen nähtävyyksistä. Hän kertoi elämästään Norjassa ja norjalaisista ihmisitä. Mieleeni jäi mm:ssa "palkat norjassa ovat korkeammat kuin Suomessa. Sairaanhoitajan palkka on 2,5 kertaa parempi." Lunta Tromsassa sataa paljon. Maaliskuussa voi tulla joskus jopa metri kerralla lunta. Norjalaiset ihmiset ovat iloisia, kohteliaita ja auttavaisia. Kiertoajelulla pysähdimme Folkparkkiin, jossa ihmiset viettävät kauniilla paikalla vapaa-aikaa. Majapaikkamme oli meren rannalla oleva Scandik hotelli. Illalla ihailimme keskustaa jalkasin. Katselimme kaunista Tuomiokirkkoa ja muitakin hienoja rakennuksia.

Lauantai aamuna hotellin aamupala hämmästytti tarjoilun suuruudella. Vielä iltapäivälläkin mahannahkani oli kiriällä, vaikka en jaksanut syödä kuin vähäsen osan ruokamäärästä. Huristelimme bussilla takaisin Suomeen. Kilpisjärven pysähdyksen jälkeen tulimme Kaaresuvantoon. Kävimme Ruotsin puolella olevassa kirkossa. Meitä oli vastassa perholaissyntyinen Erkki Halkosaari, joka on Maria Pölkin sisko. Erkki on muuttanut Kaaresuvantoon perheineen 1960-luvun alussa ja on toiminut siellä opettajana. Kaaresuvannon kirkossa kuulimme seurakunnan ja kirkon historiaa. Nykyinen kirkko on rakennettu 1900-luvun alussa. Kaaresuvannossa, Ruotsin pohjoisimmassa seurakunnassa, toimi kirkkoherrana Lars Leevi Laestadius vuosina 1826-49. Hänen kokema parannus Åselessa v.1844 vaikutti muutoksen saarnoihin. Suuret herätykset alkoivat vuonna 1845 Kaarresuvannossa. Ensin saamelaisten keskuudessa sittemmin ruotsalaisten, norjalaisten ja suomalaisten keskuudessa. Lestadiolainen herätysliike on levinnyt useihin maihin ja maanosiin. Nykyisin Kaaresuvanto kuuluu Kiirunan seurakuntaan. Suomen puolella oleva Kaaresuvannon kylä kuuluu Enontekiöön. Kirkossa käydään molemmin puolin rajaa. Erkki kertoi, että suuria seuroja kirkossa pidetään jouluna ja pääsiäisenä. Kaaresuvannosta jatkoimme Enontekiön kirkonkylään Hettaan ja sieltä edelleen Peltovuomaan Eiran porotilalle. Porotilan isäntä Jouni Eira toivotti pihamaalla meidät tervetulleeksi ja tarjosi kahvit vaimonsa kanssa kotitalossa. Kahvin jälkeen hän kertoi poronhoidosta, poroista ja elämästä Lapissa. Mieleeni jäi puheesta mm:ssa "Sääsket ovat poromiehen tärkeitä työntekijöitä. Ne ajavat porot kesäisin tunturiin." Lopuksi kävimme katsomassa poroja läheltä. Matka jatkui Pallastunturia ihaillen kohti Muonion Olostunturia, jossa ruokailimme ja yövyimme. Illalla jotkut kiipesivät tunturin huipulle ja jotkut ihailivat ruskaa alempaa.

Sunnuntai-aamuna ajoimme Olokselta kohti Yllästä. Pyhän Laurin kappelissa Äkäslompolossa oli aamumessu, jonka toimittivat Olavi ja Ulriika Vallivaara sekä paikallinen suntio Lea Kangosjärvi. Tämä turistien suosima kappeli täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Kappelista suuntasimme ihailemaan Yllästunturia, jonka huippu oli sumun peitossa. Maisematietä pitkin ajoimme Ylläsjärvelle ja sieltä Kolarin ja Pellon kautta Turtolaan. Turtolan kirkossa meidät toivotti tervetulleeksi Pellon seurakuntapastori. Kirkon ja seurakunnan esitteli paikallinen Kalervo Aska. Turtolan nykyinen kirkko valmistui vuonna 1953. Edellisen kirkon saksalaiset polttivat syksyllä 1944 vetäytyessään Turtolasta kohti pohjoista. Kirkon pihamaalla joimme kirkkokahvit ja vieraaksemme olivat tulleet Sinikka ja Eero Ylitalo sekä heidän tyttären perhe. Sinikka ja Eero asuivat aikaisemmin Kyyjärvellä, kun Eero toimi kunnanjohtajanamme. Hänet valittiin kotipitäjän kunnanjohtajaksi v.2017. Pellon Turtolasta matkustimme Tornion kautta Kemiin ja Kemissä söimme maukkaan päivällisen seurakunnan leirikeskuksessa Saarenottassa. Kemistä tulimme Oulun kautta Limingan Tupoksessa olevaan ABC:hen, jossa nautimme retken viimeiset kahvit, jotka tarjosi Kyyjärven ja Karstulan Paikallisosuuspankki. Mukava reissu päättyi Kyyjärvelle. - Ruskaretki ei ollut viimeinen, vaan monet retkeläiset tuumasivat, että jos Jumala suo ja terveys sallii niin ensi vuonna jälleen ruskaretkelle!

Kiitokset retkeläisille, kahvittelijoille, ohjelman esittäjille, matkan järjestäjille ja ennen kaikkea Taivaan Isälle! Terveenä saimme kaikki palata ja monin tavoin virkistyneinä näkemästämme, kuulemastamme ja kokemastamme. Hyvien ystävien seura voimaannutti. Hyvää syksyä kaikille!

Ensi syksyn ruskaretki on samoihin aikoihin ja suuntautuu Itä-Lappiin ja Norjaan. Matkasta voi tiedustella Irmeliltä, Reijolta, Jari-Pekalta ja Olavilta

 

    Aihealueen yhteistyöyritykset

    Linja-autoliikenne Esa Oksa