Torstai 12.12.2019
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

 
Tervaniemestä Nopolan joelleTervaniemestä Nopolan joelle

Tervaniemestä Nopolan joelle

1.12.2019 Kyyjärven Mediamyllärit ry. Taisto Kotka / Veikko Huumarkangas

Minua on aina askarruttanut sellainen asia, että miksi joku paikka tunnetaan tilan nimellä ja joku toinen taas asukkaan sukunimen mukaan. Ajattelin käydä ilmiötä läpi tutun lapsuusajan kyläosan kautta, joka ilmenee tuosta otsikosta. Mielikuvat ovat ennen nykyisen suuren valtatie 13:sta valmistumista. Silloin tuo kyseinen valtatie oli vain hiekkatie kylän läpi Kivinevalle ja siitä edelleen Leppäahon ja Ähtyrinpuron tiehaarojen ohi Oikarille. Niinpä myös pienten Salmelan tien, Kauniston tien ja Torpanmäen tien (nyk. Leirintäalueen tien) varsilla oli paljon mieliinjäänyttä kylän elämää. Suuri osa tarinan henkilöistä on jo edesmenneitä ja myös talojen mahdolliset tuonjälkeiset omistajat ovat suurelta osin minulle tuntemattomia. Kuitenkin on ihan hyödyllistä tietää mistä nykypäivään on tultu. Tarinan "höystöt" ovat osin omia kokemuksia, osin kylän "isojen poikien" tai aikuisten miesten kertomia.

Osa 2. Salmelan tiehaarasta vajaa parisataa metriä kirkolle päin erkanee Kauniston tie samalle puolelle tietä. Aikanaan siinä tiehaarassa oli Mutkala -niminen yhden huoneen ja kylmän porstuan mökki. Siinä asui Pertti Aksela (Taavan Pertti). Me pojankollit siellä tiuhaan vierailimme ja Pertin juttuja kuuntelimme. Jäi mieleen sellainenkin kehujuttu jossa Pertti kertoi monet kerrat maanneensa "Karhun persien takana". Sittemmin kotona kuulin että Pertin edesmennyt vaimo oli ollut sukunimeltään Karhu. Paljon puhutaan ilmaston muutoksesta. Voin kertoa että kyllä se tuuli silloinkin. Yksi kevättalven päivä tulin koulusta hirmuisessa tuulessa. Kotona äiti sanoi että katsopa mitä Mutkalassa on tapahtunut. Siellä Pertin puuliiteri oli kaatunut. Kooltaan se oli hyvinkin mökin kokoinen, pintalaudoista rakennettu ja siinä se makasi oviaukko maata vasten. Muistissani ei ole, miten se taas ylös nostettiin. Varmaan kuitenkin tavalla tai toisella, kyllä siihen aikaan suurikin naapuriapu pian paikalle hommattiin.

Tie jatkuu. Vasemmalla mäellä on Takanen. Sitten alkaa peltoaukea ja pikku sivutie vasemmalle, siellä on Pajala (Kainu, myöh. Eteläkari). Ennen Kauniston (Kainu) päärakennusta on vasemmalla viljankuivaajarakennus ja oikealla suuri ulkorakennus puimalatoineen ja työkonetiloineen, varmaan riihikin. Kauniston pihapiirissä oli navetta ja aitta. Muistan että siellä otettiin jo silloin käyttöön lypsykone. Myös kauran lyhteille pistänyt itsesitoja oli tilan seivästystöitä helpottanut hankinta. Päiväläinen kun olin, niin kyllä Kauniston pellotkin vuosien mittaan tutuiksi tulivat. Vanhaisäntä J.V. ja isäntä Olavi olivat näkyvästi esillä pitäjän kunnallispolitiikassa.

Tie vie kohti rantaa ja Kotkanniemeä. Oikealle haarautuu tie Pengerlehtoon (Mäntynen), vasemmalle jää Lautanen, Toppinen ja sen naapurina Ahonen. Kaikista näistä löytyy koulukavereita.  Lähellä rantaa tie kulkee kahden Korpeisen talon välistä (molemmissa Mäntyset). Sitten tie kaartuu takaisin kohti Kalliorantaa (nyk. leirintäalue), jatkuakseen edelleen kohti valtatietä ja Honkalehtoa. Välille jää vain yksi talo peltoalueen järvenpuoleisella töyräällä (Honkanen). Torpanmäen mäkinyppylän jälkeen on vain metsää (nykyisin täynnä asutusta). Kunnes jo lähellä valtatietä on Hämäläinen.

Hämäläinen oli minun nuoruusvuosieni mielipaikka. Matin kanssa yritimme sitkeästi kohentaa elintasoamme veikkaamalla. Englannin liiga ja hienot joukkuenimet kiehtoivat. Innostustamme ei koskaan palkittu, vaan jo pyhäaamuna aloimme taas pohtia seuraavan kierroksen otteluita. Tulokset kuuntelin lauantai-iltana BBC:n lyhytaalloilta, vaikka Lahden kanavalla Lauantain toivotut samaan aikaan soivatkin. Mutta kyllä ne Vulhamit, Sehvielt Vetnestatit, Lakpurnit yms. meitä vuosia innostivat.

Matin kanssa oltiin myös metsällä, oravasellaisella useinmiten. Siihen aikaan nimismies maksoi oravannahastakin. Päreestä vuoltiin lasta johon nahka laitettiin ja kuivattiin. Joskus onnistui jäniskin haulikon eteen eksymään. Vielä yksi muisto. Muuanna päivänä Hämäläisessä Helvi ja naapurin emäntä Liisa vilkuilivat toisiaan hymynkare suupielissään. Sitten Helvi rääkäisi että "nyt katotaan Taistolta munat!" Kaksi rotevaa naisihmistä tuli ja kellisti tällaisen pojanruipelon sängynpohjaan ja vetäisi verkkarit nilkkoihin. Tottakai ne näkyivät - ja sitten mieletön nurun räkätys päälle! Taisinpa siinä räkättää itsekin. Siinäpä se vitsi piileekin. Jos homma olisi tehty otsa rypyssä, niin silloin varmaan olisi ollut konstaapeli Mäntyselle asiaa.

Taisto Kotka