Torstai 02.04.2020
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

 
Sian asema entisessä kyläyhteisössä valkuaisaineen tuottajana (kertojana Hannes Keskitalo)Sian asema entisessä kyläyhteisössä valkuaisaineen tuottajana (kertojana Hannes Keskitalo)

Sian asema entisessä kyläyhteisössä valkuaisaineen tuottajana (kertojana Hannes Keskitalo)

2.2.2020 Hokkalan kyläyhdistys ry/Päivi Peltokangas/Hannes Keskitalo

Seuraava kertomus saattaisi olla vaikkapa Hokkala-nimisestä kyläyhteisöstä, miten siellä hankittiin proteiinipitoista evästä ruuaksi ja muihin tykötarpeisiin.

 

Pienviljelijä A oli ostanut porsaan, joka varttuikin aluksi läävässä hellässä hoidossa niin kuin porsaat yleensäkin. Aikaa myöten kävi kuitenkin niin, että sika yllättäen lopetti kasvunsa. Sitä se ei tehnyt tieten tahtoen, sillä sikaeläimen kohdalla se merkitsee hengenmenetystä.  Sian sisällä piili jokin vika. Oli kutsuttava teurastaja B paikalle. Teurastajan mieliharrastus oli yön hiljaisina hetkinä lukea anatomista kirjallisuutta, joten hänellä oli sian sisä- kuin ulkoistenkin elimien tuntemusta melkoisessa määrin.

Sika seisoa nökötti tyytyväisen näköisenä apekuppi edessään karsinassaan. B asetti pienoiskiväärin piipun aidanraosta sian korvan taakse. Sialla on pienet aivot, B selosti. Sitä täytyy ampua täsmälleen oikeasta kulmasta, että luoti käy kohdalleen. Jos ampuu väärästä kulmasta, niin luoti vain raapaisee aivoja ja sika menettää malttinsa ja tulee hyvin vihaiseksi. A nyökytteli hyväksyvästi, sillä hän tiesi, että B:n puheessa oli vinha perä. Hän muisti kuinka hänen isänsä oli ampunut väärästä kulmasta sikaa. Luontokappale oli vinkuen painellut metsän pimentoihin ja sitä oli jouduttu jahtaamaan koko suurperheen voimin päivä ennen kuin se oli saatu kiinni.

B:n liipaisinsormi toimi. Possu kellahti kyljelleen ja potkaisi useamman kerran tyhjää. B antoi ampuma-aseen tipahtaa lattialle ja heilautti itsensä toisen käden varassa karsinan aidan yli. Ilmalennon aikana hän vapaalla kädellään tempaisi moran lonkaltaan, minkä iski possun kaulaan suorittaen piston kaulavaltimoon. Punainen, höyryävä hurme lorisi silimikooliin. Kun veri oli vuotanut kuiviin, pani A poikansa hämmentämään verta emännän kakkutaikinavispilällä, jotta fibriiniaine erottuisi, eikä veri, josta myöhemmin valmistettaisiin lettuja, pääsisi hyytymään. Paikalle kertyneet lapset lähetettiin kyselemään naapuritaloista häntäveihtä.

A ja B kantoivat sikavainajan ulos ja nostivat sen ladonovesta ja perunalaatikoista tehdylle pöydälle. Siantapossa kalttaukseksi kutsuttu vaihe alkoi. Se muistuttaa parranajoa. Sian iholle kaadetaan napulla kiehuvaa vettä ja karvat raaputetaan irti terävällä Mora-puukolla. Samalla kun harjakset irtoavat, puhdistuu myös sian nahka liasta hohtavan valkoiseksi.

Lopetettuaan kalttauksen B alkoi avata eläimen mahaa. Nyt tehdään diagnoosi, hän sanoi leikatessaan varovasti vatsaa auki, ettei olisi puhkaissut suolia ja muita sisuskaluja. Nyt katsotaan mistä johtuu, että sika lopetti yhtä äkkiä kasvunsa. Saatuaan vatsan avatuksi B alkoi irrottaa sisuskaluja yksi kerrallaan. Joo, hän sanoi, tässä on maksa. Ei oo yhtään vikaa, ei ole ollut tämä vainaja viinamiehiä. Heh heh, A nauroi holkkitupakka suupielessä, ei ole ollut viinamäen miehiä.

Saatuaan sydämen irrotetuksi B innostui, katso tätä sydänläppää. Tämä toinen läppä on selvästi pienempi kuin toinen. Se on kitukasvuinen. Ja kato tänne sydämen sisälle, täällä on valkoista mäihää. Se on kalkkia. Ei yhtään ihme, että sika lopetti kasvunsa. Se johtuu kitukasvuisesta sydänläpästä ja verisuonten kalkkeutumisesta. Kun suolet ja muut sisuskalut oli poistettu ja diagnoosi tehty, sikavainajalta leikattiin pää sekä sorkat. Takajalkojen kinttukoukkuihin tehtiin puukolla reijät, joista ruho nostettiin ladon oviaukkoon kinturiin riippumaan. Häntäveiten kallaajatkin saapuivat ja eivät olleet kapinetta koko kylältä löytäneet. Kätensä pestyään karjakeittiössä, miehet astelivat tupaan, missä kohta tappaiskeitto porisi.

Nyt sitten vielä siasta saatavista hyödykkeistä, kuten suovasta, jota keitetään suolista ja josta tehdään vanhan ajan saippuaa, miten suopaa sitten tehdään. Uuraisilla Höytiän kylälehdessä Aune Kivi (s.1924) on antanut ohjeen suovan keitosta: Kotiteurastuksessa otettiin suolet talteen. Puukolla suolet halkaistiin ja käsin vedettiin sonta pois. Suolet huuhdeltiin. Sitten aloitettiin suovan keitto isossa muuripadassa. Pataan laitettiin vettä ja tuli tehtiin padan alle. Lipeäkiveä liuotettiin veteen suolien antaman painokertoimen mukaan. Sekaan kelpasivat myös eläinten luut ja härskiintyneet lihanpalat tai sian nahan roippeet. siinä ne sulivat lipeäkivessä hiljalleen. Padan sekoittaminen ja vahtiminen oli tehtävä huolellisesti. Tuntien päästä kokeiltiin tiputtaa laudankappaleen päälle, joko alkaa kokoontua eli jähmettyä saippuaksi. Näin siis Aune Kivi edellä saippuan valmistuksesta.

Tähän loppuun vielä lapsuusmuisto maalta:

Mikä olikaan poikasena

mukavampaa

kuin kiireisimpänä

heinäntekoaikana

väkevän niitetyn ruohon

odotellessa seipäälle panoa

loikoilla hämyisän aitan

makuulaverilla ruokatunnilla

maha täynnä voimakasta

talonpoikaisruokaa

piereskellen ja lukien

Jerry Cottonia

tai Pekka Lipposen seikkailuja

ja toivoa, että

sadepisarat alkaisivat ropisuttaa

sammaloitunutta pärekattoa.

 

Hannes Keskitalo

 

Lähde: Aune Kivi; Höytiän kylälehti. Suovan valmistuksesta.