Keskiviikko 15.07.2020
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

 
Tervaniemestä Nopolan joelleTervaniemestä Nopolan joelle

Tervaniemestä Nopolan joelle

2.3.2020 Kyyjärven Mediamyllärit ry. Taisto Kotka / Veikko Huumarkangas

Minua on aina askarruttanut sellainen asia, että miksi joku paikka tunnetaan tilan nimellä ja joku toinen taas asukkaan sukunimen mukaan. Ajattelin käydä ilmiötä läpi tutun lapsuusajan kyläosan kautta, joka ilmenee tuosta otsikosta. Mielikuvat ovat ennen nykyisen suuren valtatie 13:sta valmistumista. Silloin tuo kyseinen valtatie oli vain hiekkatie kylän läpi Kivinevalle ja siitä edelleen Leppäahon ja Ähtyrinpuron tiehaarojen ohi Oikarille. Niinpä myös pienten Salmelan tien, Kauniston tien ja Torpanmäen tien (nyk. Leirintäalueen tien) varsilla oli paljon mieliinjäänyttä kylän elämää. Suuri osa tarinan henkilöistä on jo edesmenneitä ja myös talojen mahdolliset tuonjälkeiset omistajat ovat suurelta osin minulle tuntemattomia. Kuitenkin on ihan hyödyllistä tietää mistä nykypäivään on tultu. Tarinan "höystöt" ovat osin omia kokemuksia, osin kylän "isojen poikien" tai aikuisten miesten kertomia.

Osa 5. Ollaan kylän keskellä, valtateiden 13 ja 16 risteyksessä. Lähdetään Kokkolan suuntaan ja tsekataan tien oikea puoli joelle saakka. Ekana seisoo Kokon kauppa joka ehti palaakin 50-luvun puolenvälin tienoilla. Silloin sen kauppias oli nimeltään Panttila, tämän uudelleenrakennetun kauppias on Olavi Ojanperä. Rakennuksessa on myös pieni kahvila ja pihassa bensapumppu. Talon historiaa jatkaa nyt ravintola Villiviini. Kokon kaupan vieressä on uusi, entisen palaneen jälkeen uudelle tontille rakennettu Osuuskauppa. Sen vieressä postin talo, jossa on myös muutamia asuinhuoneistoja toisessa kerroksessa. Nykyään siinä on myös tämän nettijulkaisumme pääpaikka.

Sitten on Vanha Parkkonen. Sen jälkeen kauempana pellolla Eemil Lahtisen talo. Sitten Suutari (Lillvis), ainakin sillä nimellä se tunnettiin. Seuraavaksi Pappila, sen isännistä muistan tuolta ajalta ainakin Martti Martikaisen, joka kerjäsi varoja kirkkoon ja oli tuon prosessin keulahahmo. Hänen aikansa Kyyjärvellä oli varsin vaiherikas kirkon naapuriasukkaan kanssa käytyine rajariitoineen. Jotain myönteistäkin sentään: kirkko valmistui ja aviokumppanikin löytyi kirkonkylältä (Lyyli Maria Noponen). Minun rippipappini oli Lehtinen (piispan veli) ja hän oli Martikaisen jälkeen seuraava Kyyjärven papeista.

Pappilan jälkeen tie vie rantaan. Siellä on suurehko metsäyhtiön keltainen talo (Halttunen, myöhemmin Peura). Tien vieressä on niinikään keltainen Terveystalo, ihan totta jo silloin sellainen oli. Nykyään se on suuri monikansallinen toimija koko maassa. Kerran heinäaikana sain siellä boorivesihuuhtelun sitkeästi silmässä hangertaneeseen heinäroskaan, saattoi siinä yhteen aikaan kätilökin asua. Rannassa on vanha kiinteistö Meijeri (Hietalaakso), vieressä männikkökumpareella lautarakenteinen punaruskea Rukoushuone. Samalla alueella lähellä rantaa Virkkala. Lähempänä tietä peltoaukealla konstaapeli Mäntysen talo, jossa oli myös pitäjän puhelinkeskus. Siihen aikaan kaikki puhelut välitettiin eteenpäin keskuksen kautta.

Sitten takaisin valtatien viereen. Siinä on Matkustajakoti Rinta-Kokko (Ruuska) pihapiirissään Armi-isännän pitämä valkoinen, rapattu autokorjaamorakennus. Pikku puikkaus lähemmäs rantaa, siellä on Kivipelto (Palonen). Naapurissa on liikennöitsijä Rajamaan asuintalo ja autotallirakennus. Viisikymmentä metriä ja viereisellä tontilla seisoo suuri keltainen pystyrimavuorattu Maamiesseuran talo, kylän "vapaa-aikakeskus". Vapaa-ajalla kai tarkoitettiin silloin elokuvia joita suhteellisen usein näytettiin ja iltamia (+ 1,5 tuntia tanssia). Kruunuhäät oli pitkä perinne ja viimeisin vuosina niitä vietettiin yhteistyössä urheiluseura Kyvyn kanssa.

Enää ei ole pitkää matkaa joelle. Kauempana rannassa on yksinäinen talo, Savela. Sitten tien varressa pieni mökki ja sen vieressä riihirakennus. Jukkalan veljeksistä muistaakseni Tapani isännöi riihen lähellä ollutta taloa. Eli enää on jäljellä vain Jukkalan perheen päärakennus Koskipää, siinä Nopolan koulun uudemman osan vieressä. Isäntänä oli Leo ja lapsista muistan ainakin Riitta-Siskon, Askon, Pekan ja Tapanin.

Nopolan koulu oli kirkonkylän opinahjo silloin. Yksityiskohtia siitä ja tapahtumista siellä voit lukea Nopola Newsin toukokuun numerosta Kulttuuri-osiosta, otsikolla. Tutustumiskierros I-III.