Torstai 28.05.2020
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

 
Minun (Kyy)järveni tarinaaMinun (Kyy)järveni tarinaa

Minun (Kyy)järveni tarinaa

1.5.2020 Kyyjärven mediamyllärit ry / Taisto Kotka / AT

Tiedätkö, minä olen aina, läpi elämäni, pitänyt sinusta. Vaikka kymmenien muuallaolovuosieni aikana olen saanut kokea Atlantin ja Välimeren ja Suomenlahden mainingit ja ties kuinka monen sisämaan järven leppoisan syleilyn, niin sinä, lapsuusjärveni, olet aina ykkönen.

Mikään erityisen syvä sinä et ole. Kertovat että sahan ja Lintusaaren välissä olisi jossain vettä toistakymmentä metriä. Samoin olisi siellä Salonpään taakse menevällä "toisella selällä". Muuten ollaan vain muutamassa metrissä, Kalliorannan ja Honkalehdon puoleinen rannikko on pitkälle hyvinkin matalaa.

Kuinka aina keväällä Kalliorannassa tervasin vaarin ravistuneen puuveneen kesäkäyttöön ja katselin selkäsi alkavaa tummuvaa sineä. Tiesin että jo alta viikon ilmestyisivät ensimmäiset sulat ja tuuli alkaisi liikutella mahtavia jäämassoja. Jos tuulisi oikealta suunnalta, niin rannalla kuuluisi mieletön sihinä ja helinä ja jäämassa rantaan tullessaan hajoaisi pieniksi murusiksi.

Aika suuri sinä olit pikkupojalle ja tervatulle puiselle soutuveneelle. Siltikään se suuri selkä Kalliorannasta Lintusaareen ei pelottanut. Hyviä onkipaikkoja löytyi moneltakin suunnalta. Saariakaan ei kovin monta ole. Heti Kalliorannan lähellä Korpeisen edessä on pieni saari, ja tiedätkö, sen nimeä en tiedä. Jos joskus olen kuullut, niin unohdus on tullut. Sen sijaan Kuusiniemeen päin lähdettäessä siellä on Pikkusaari ja ihan pienen pieni Iisaari. Niistä selälle päin on iso kari. Se on mukava onkipaikka, jos kohta kaloja saa ainakin yhtä hyvin limakoista ja ruohikoitten reunasta.
Suurin saaresi on Lintusaari, lähellä Pölkin rantaa. Siellä me pikkupoikina ja partiolaisina pidimme leirejä. Lintusaaren lähellä muutaman sadan metrin päässä on pieni pensaiden valtaama Pajusaari. Siitä kerron sinulle hieman myöhemmin. Kauempana Järvenpään suunnassa, Mäntyperän korkeudella, on Rautasaari. Mahdankohan muistaa oikein kun mielestäni sen kautta meni sähkölinja Pölkin puolelle.

Kun Kalliorannasta lähdetään toiseen suuntaan mennään Kotkanniemen ohi Kauniston lahdelle. Sen ruohikoitten reunat tunnen ja kalapaikat niissä. Ja kuule, tämä ei ole kalavale. Kerran siellä yhtenä aamuyönä pitkässä siimassa oli hirveä hauki. Sain sen jo veneen viereen, mutta sitten se jysäytti pyrstönsä veneen kupeeseen ja hävisi. Jätti kuitenkin koukkuun sellaisen alta kiloisen hauen jonka lähtiessään oksensi. Arvaapa kauhistuinko ja nostokaveri serkku-Seppo oli hänkin pitkään naama valkoisena.

Lahden toisella rannalla on Honkasaari, tai eihän se enää mikään saari ole. Sieltä Tervaniemen puolelta umpeen kasvanut, eikä siellä yhtään honkaakaan ole, muutama ikivanha kuusi ja sitten muuta sekapuuta. Siitä Pölkin suuntaan on nätti pieni hiekkapoukama. Joskus piti mennä sinne uimaan, mutta enimmäkseen kuitenkin tyydyin kotoisen Kalliorannan mukavaan hiekkapohjaan. Poukamasta alkaa pitkä niemi, Salonpää, joka erottaa tämän selän ja sen Pölkin puoleisen järvenosan joka päättyy Oikarin jokeen. Siellä tiedän olevan anakin yhden saaren. Pukkisaari, sillä oli pelottava maine, kun sieltä oli joskus löydetty luurankoja. Rannalta muistan yhden talon, Pentinniemen, sinne mentiin Lassen kanssa yhtenä pääsiäisenä. Asiaamme en muista.

Salonpäästä Lintusaaren suuntaan keskellä selkää on ihmeellinen harjanne. Silloin sinulla oli vielä kirkas vesi ja kivikkoisen pohjan näki pitkältä matkalta eikä vettä ollut varmaan metriäkään. Ajattelin silloin että varmaan tämä on yhdenlainen Kyyjärven Atlantis. Kuvittelin sen hyväksi kalapaikaksi ja aikuisten kanssa joskus sinne siiman laskimme. Luulo ei aina ole yhtä kuin tosi, niin tässäkin. Kotkanniemen ja Honkasaaren puolivälissä on siinäkin karikko. Joskus sen löysi airolla tökkimällä - jos tuuri kävi. Sekään ei niitä kyrmyniskoja antanut, vaikka niin saattoi kuvitellakin.

Taisto Kotka