Perjantai 07.08.2020
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

 
Elinkeinoja ja niiden harjoittamiseen liittyvää HokkalassaElinkeinoja ja niiden harjoittamiseen liittyvää Hokkalassa

Elinkeinoja ja niiden harjoittamiseen liittyvää Hokkalassa

1.8.2020 Hokkalan kyläyhdistys ry/Mirjam Iiruu ja Päivi Peltokangas/Hannes Keskitalo

Menneistä vuosisadoista nykypäiviin asti naisten- ja miestentyöt ovat eriytyneet toisistaan. Naiset hoitivat karjaa, lypsivät lehmiä, keritsivät lampaita, karstasivat villoja, kehräsivät lankaa, loukuttivat ja lihtasivat, kutoivat kangasta ja mattoja, tikkusivat villavaatteita, sukkia ja lapasia, laittoivat ruokaa, leipoivat, kirnusivat voita, siivosivat, pesivät pyykkiä. Lastenhoito oli lähes kokonaan naisten hommaa, mitä nyt miehet joskus kurittivat. Miesten töitä olivat maatyöt, metsätyöt, rakennustyöt, työ- ja talouskalujen valmistus, kärryjen, rekien ja hevosvaljaiden korjaus ja uusien valmistus, polttopuiden teko ja omantalouden ulkopuoliset ansiotyöt ym. ym.

Yleensä miehet eivät koskeneet naistentöihin, muuten kuin äärimäisen pakon edessä. Samoin naisetkin pysyivät omissa askareissaan. Oli kuitenkin naisia, jotka kykenivät tekemään miesten reviiriin kuuluvia töitä, jotka vaativat kirveen, sahan ja puukon käyttöä tai hevosen tai traktorin käsittelytaitoa. Elma Parkkonen valmisti rippikouluiässä omatekoisen mandoliinin ja puuhevosia. Hän teki myös kaikkia maataloustöitä hevosella auraamisesta lähtien. Mirkku Kriivarinmäki pikkutyttönä vuoli allekirjoittaneen kanssa vaarille heinäseipääntappeja 1 markan päiväpalkalla. Mirkku oli myöskin taitava puupyssyntekijä, niin että vaari ihmetteli, että mihin hänen lautakasansa hupeni. Muuttaessaan Hokkalaan Martta Pohjoiskangas opetteli kohta tekemään traktorilla kaikki maataloustyöt. Hän oli ensimmäinen nainen traktorinratissa Hokkalassa, eikä seuraavaa ole vielä tullutkaan. Hokkalassa yleisin naisten ammatti oli perheenemäntä . Nuoremmat naimattomat naiset saattoivat toimia kylällä tai sen ulkopuolella kotiapulaisina. Joku harva saattoi työskennellä kaupassa. Kerttu Kotanen toimi Hokkalan koulunkeittäjä-vahtimestarina.

Hokkalan koulun sivutoimisina käsityönopettajina toimivat Kalle Lassila, Arvo Nivala ja Kauko Pohjonen. Lähes jokamiehellä Hokkalassa pysyi saha, kirves ja puukko kädessä. Osattiin tehdä kirveenvarsia ja sahanpääpuita. Hevosmiehet osasivat tehdä hevosille luokkeja tallin ulkoseinässä olevassa paininpuussa. He osasivat korjata kärrynpyöriä ja kärryjä. Tehdä katkenneiden reenaisojen tilalle uusia ja korjata rekiä ja tehdä myös uusia. Rekiä olivat parireet, joiden päällä olivat pankat tai ronkeli, lavarekiä joiden lava oli kaplaiden päällä, heinärekiä joiden lava oli matalalla suoraan jalasten päällä. Lisäksi oli kirkkorekijä ja kivirekijä. Hevoskärryjä olivat lavakärryt ja kippikärryt, joilla ajettiin maa-ainesta ja lantaa, jotka voitiin kätevästi kipata pellolle. Harvoissa taloissa oli kiesejä, joita ei paljon käytetty. Lauri Uusimäellä oli kilpakärryt ja kilpareki. Mauno Uusimäen kertoman mukaan Lauri vaihtoi kuukauden sisällä 21 kertaa hevosta ja hävisi joka kerralla. Lauri Nylander aikoi kasvattaa 2 varsasta kilpahevosia, mutta se ei onnistunut.

Kylällä asuvaa suutaria ei Hokkalassa ole ollut. Joskus kiertävä suutari kävi taloissa tekemässä kenkiä. Menneinä aikoina oli jalkineista pula. Kaikissa perheissä ei kaikille lapsille riittänyt talvella kenkiä. Pienempien oli oltava talven aika sisällä. Vielä 1940-luvulla lapset olivat keväästä syksyyn paljain jaloin, jolloin jalkoihin kehittyi variksensaappaat. Sierettyneisiin jalkoihin tuli kipeitä haavoja ja jalkapohjat olivat kuin pulttinahkaa. Kenkiä, rukkasia ja hevosenvaljaita osattiin korjata itse pikilangalla puran, naskalin ja äimän avulla. Ikivanhoina aikoina tehtiin jalkineiksi tuohivirsuja ja selkään kantolaitteeksi tuohikontteja.

Hevosmiehet osasivat kengittää hevosiaan. Varsinaista kyläseppää ei Hokkalassa ollut, mutta Kalle Parkkosella oli kotitarvepaja vielä 1950-luvulla, missä hän takoi mm. rekirautoja Tauno Kriivarinmäen kanssa. Lietson, jolla puhallettiin eloa ahjon hiiliin, voimakoneena oli vanha käsinpyöritettävä separaattori. Muutamissa muissakin taloissa oli harjoitettu kotitarvetaontaa , kuten Pohjosentuvalla. Arvo Nivalan laittaessa autoverstaan se toimi kyläpajana, jota Matti Nivala jatkoi. Maanviljelijä oli kylän yleisin ammatti. Melkein kaikilla, jotka eivät olleet varsinaisia maanviljelijöitä oli karjaa ja peltoviljelyä. Antti Lassilalla oli lautasirkkeli 1900-luvun loppuvuosikymmeninä. Pekka Mäkelä harjoitti kansainvälistä kauppaa viemällä klapeja Norjaan vuonna 2003. Aikoinaan parhaimmillaan Hokkalassa oli 6 kuorma-autoilijaa: Väinö Tofferi, Paavo Pohjoiskangas, Arvo Nivala, Viljo Keskitalo, Tapio ja Veikko Kotanen. Mauno Uusimäki ajoi työkseen metsäajoa traktorilla ja teki koneella klapuja. Hänellä oli kautta aikain suurin lehmikarja 12 päätä Hokkalassa. Lehmien pito loppui kylällä 1995, kun Mauno ja Jorma Uusimäki samana päivänä molemmat lopettivat sen.

Kaarlo Lassila oli moniosaaja. Hän oli maanviljelijä, muurari, timpuri, räätäli, teurastaja, kanteleen ja harmonin soittaja, hautajaisvirren esilaulaja, käsityönopettaja. Hänen pojallaan Antilla oli monta taitoa: Maanviljelijä, timpuri, muurari, sirkkelisahuri. Kauko Pohjonen oli pienviljelijä, kirvesmies, puutöidentaitaja ja teurastaja. Veikko Nieminen oli metsuri ja kirvesmies. Sulo Saukko oli vertaansa vailla oleva metsuri ja ojankaivaja, jolla oli jättiläiskokoinen ojapiilu (-puukko). Helakallioilla oli kutomakone, jolla Heikki ja Sanni kutoivat villapaitoja, sukkia ym.

Kylän miehiä työllistivät myös työllisyystyöt ja sekatyöt.

Riihipuinnin siirryttyä historiaan tulivat puimakoneet. Viljaa puitiin Hokkalassa mm. Möksyn  Pienviljelijäyhdistyksen ryskyllä, jota pyöritti maamoottori. Saman yhdistyksen pärehöylällä tehtiin kattopäreitä.

Särvintä saatiin kalastamalla ongella, uistimella, katiskoilla ja verkoilla Lamminjärvestä, Hirvijärvestä, Keskisestä, Talasjärvestä, Ahvenlammista, Ylimmäisestä, Hötölammista ja Kärjenlammesta.

Viimeisiä uusista elinkeinoista ovat Jorma Uusimäen vuokramökit ja marjapensaat, sekä Juha Saukon televisionkorjaus.

Sotiin 1939-1945 hokkasia osallistui alle 20 miestä. Kaatuneiden määrä on suuri verrattuna edellä mainittuun lukuun. Hokkasia kaatui 4 henkeä: Valde Peuranen, Vilho Saukko, Kalle Kotanen ja Niilo Saukko.

 

Hannes Keskitalo