Lauantai 31.10.2020
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

 
Hokkalalaisten kulttuurin piirit osa 4 (Kertojana Hannes Keskitalo)Hokkalalaisten kulttuurin piirit osa 4 (Kertojana Hannes Keskitalo)

Hokkalalaisten kulttuurin piirit osa 4 (Kertojana Hannes Keskitalo)

3.10.2020 Hokkalan kyläyhdistys ry/Mirjam Iiruu ja Päivi Peltokangas/Hannes Keskitalo

 

KIERTELEVIEN KANSALAISTEN KULTTUURI:

Hokkalan, kuten muidenkin maalaiskylien luonteeseen on kuulunut silloin tällöin raitille ilmaantuneet kiertelevät ihmiset. Nykyisin heitä ei juuri näy. Paikallaan olevien kyläläisten suhde kiertäviin on monesti ollut epäilevä ja pelokas. Kun kylän naiset aamulla näkivät tien laidassa olevasta saunasta lähtevän kulkumiehen, joka oli ollut siinä yötä, he päivittelivät, että mikähän vankikarkuri sekään oli. Kylässä oli talo tai kaksi, missä kulkevaisten annettiin olla yötä. Kulkevaisethan kiersivät saman lenkin kylästä kylään vuosittain. Saarnaaja Huopanan Jussi otettiin mieluustikin vastaan, koska hän teki talon raskaimmat työt ruokapalkalla ja tarjosi hengellistä ravintoa jymeä-äänisillä saarnoillaan. Hän käveli vetävällä askeleellaan vuoteen 1945 saakka kylästä kylään. Kun Manne saapui kylään seurueinensa jopa kolmella hevosella, toistui aina sama näytelmä. Kylännaiset ryntäsivät laittamaan ovia lukkoon ja Mannen seurueen alaikäiset syöksyivät kohti ovia keritäkseen sisälle ennen lukitsemista. Päästyään sisälle alaikäiset pyysivät pullaa. Jos pullaa ei ollut ja annettiin leipää, he ottivat sen, mutta porstuvaan päästyään he alkoivat haukkua talonväkeä kovalla äänellä. Ei niinkään hyvä taktiikka ajatellen seuraavaa käyntiä. Mannen seurueella oli lakanat telttoina, kun he kerran yöpyivät Niivivainiossa.

Jotkut halusivat antaa pelottavan kuvan itsestään. Tälläisia olivat Hoiskon Harmaa ja Pitkä-Mikki Hoiskonharmaalla oli harmaa paltto. Harmaa oli kerran ottanut Kaasisessa ilman lupaa, vängällä leivän orresta. Kaasisessa sattui olemaan vierailulla Ison-Eelin veli Kusti Nygård, joka oli ottanut pistoolin taskustaan pakottaen Harmaan luopumaan leivästä. Sellainen huhu on olemassa, että Uusimäen Eetu oli ajanut haulikon kanssa Pitkän-Mikin ulos tuvasta. Sävyisä romani Yrjö pistäytyi Nivalan Matin verstaalla, aina kun meni polkupyörällä Kyyjärven kirkolta Soiniin tapaamaan sukulaisiaan. Matti antoi Urhon soittaa ilmaiseksi sukulaisilleen Soiniin sen aikaisella lankapuhelimella, koska Mattia kiinnosti kuulla mitä sukulaiset puhuivat. Viljon perhe asui naapureita häiritsemättä jonkin aikaa sekä Aholassa, että Hautasaarella.

Hokkalassa vieraili tinuri pariskunta jo vanhempia ihmisiä. Heillä oli talo jossakin pitäjässä, mutta veri veti joka vuosi kiertelemään. He kulkivat kävellen ja heillä oli tietyt talot missä he saivat yöpyä. Hokkalassa heidän kortteeri oli Sulo Saukolla. Kerran Sulo pani miehen pilkkomaan hellapuita. Sulolla oli kerättynä aimokasa suoria koivunhalkoja kirvesvarsipuiksi. Kun Sulo meni katsomaan miten työ edistyi, hän näki kirvesvarsipuut hakattuna hellapuiksi. Tinuri oli katsonut, että siinä oli suoria halkoja, jotka on helppo halkoa.

Kylällä kävi kulkukauppiaita ja nahkojen ostajia. Jokakesäinen ilmestys oli häntäjouhien ostaja, jonka kärryjä veti muuli.

 

KATASTROFI KULTTUURI. OLI VUOSI 1952

Allekirjoittanut oli 6-vuotias. Oli iltapäivä. Allekirjoittanut meni ostamaan Hilja Peurasen kaupasta makkaraa. Kun tulin kaupan pihaan, näin tulenliekkejä rakennuksen räystään alla olevista pitkulaisista ikkunoista. Vintissä oli tulipalo. Käännyin heti ja juoksin sadan metrin päässä olevaan kotiini ja kerroin, mitä olin nähnyt. Isäni Viljo Keskitalo sieppasi täyden vesisangon käteensä ja lähti harppomaan kaupalle. Tulipalo oli syttynyt vintillä savupiippuun tulleesta halkeamasta. Palokunta saapui kymmenien kilometrien takaa. Talo oli kauttaaltaan liekkien vallassa, eikä sitä voitu pelastaa. Naapuritalon Onnelan aitta ja pitkä ulkorakennus sijaitsivat vain muutaman kymmenen metrin päässä palavasta talosta. Ne olivat tuulen yläpuolella, mutta niiden säästyminen tulelta oli kuitenkin suuri ihme. Palavat päreet lensivät tuulen alapuolella yli sadan metrin päähän. Uusimäen veljekset Mauno (silloin 3-vuotias) ja Markku (2v.) seurasivat paloa muutaman kymmenen metrin päässä ulkorakennuksen nurkalta. Maunon kertoman mukaan molemmilla oli paskat housuissa. Arvo Nivala teki Hiljalle asunnon tyhjään tiilinavettaan.

Paavo Pohjoiskankaan navetta paloi heinäntekoaikaan. Traktorin peräkärry heinäkuormineen oli peruutettu navetan yhteydessä olevaan isoon latoon. Ilmeisesti peräkärryn pyörä oli hinkannut metalliseen rapakaareen ja tästä oli tullut kuumuus, joka sytytti heinäkuorman palamaan. Tuvan kattokin yritti syttyä palamaan, mutta saatiin sammutettua. Navetassa olevia nautoja ei saatu ulos, vaan ne menehtyivät. Traktori saatiin irti kärrystä ja säilyi.

Martti Takalalla oli Lehtiharjulla parakissa baari, joka tuhoutui tulipalossa. Eräät Hokkalan pojat tekivät laudoista mökin metsään koulun kentästä jonkin matkaa etelään, hieman nykyisen pikitien eteläpuolelle. Mökissä oli tulisija, jossa pidettiin valkeaa. Kerran pojat olivat menneet vähän kauemmaksi metsään ja tuli jätettiin palamaan tulisijaan. Jonkin ajan kuluttua pojat huomasivat sankan savupatsaan nousevan mökin suunnalta. Mökki oli syttynyt palamaan. Oli syksy niin, että maa ja metsä olivat märkiä, joten palon leviämisvaaraa ei ollut. Melkein mökin seinässä kiinniolevan pienehkön männyn neulaset syttyivät palamaan. Eräs pojista meni säikähtäneenä sahaamaan mäntyä juuresta poikki pokasahalla. Hänellä oli päässään upouusi "törmäri"-mallinen karvalakki, jonka karvat kärventyivät kuumuudessa. Mänty jäi kaatamatta. Poika piilotti lakkinsa. Hänen isänsä ihmetteli, että pojalla on uusi karvalakki, mutta mihinkä se on hukkunut.

Kylällä sattui murheellinen tapaus, kun pieni koulutyttö jäi peruuttavan koululinja-auton alle ja sai surmansa. Autonkuljettaja järkyttyi aivan toistaitoiseksi.

Myös Urho, joka kävi Matti Nivalan verstaalla soittamassa sukulaisilleen Soiniin ohikulkumatkoillaan, jäi Kyyjärven kirkolla auton alle ja menehtyi. Manta-myrsky 1985 riehui Hokkalassa kaataen metsää. Vuonna 2014 riehui Amalia-myrsky kaataen metsää ja heitti Juha Saukon ulkorakennuksen peltikaton sadan metrin päähän pelolle mykkyrään.

 

SODAT JA MAANPUOLUSTUS KULTTUURI:

Pienen syrjäkylän tapaan Hokkalassa ei ollut sivilipalvelusmiehiä, ei edes uskonnolisuus syistä. Armeijan käyneet nuorukaiset kertoivat niille, joilla varusmiespalvelus oli edessäpäin, liiotellen santsimarsseista aivan mahdottoman painoinen pakkaus selässä tai hirvittävistä sulkeisharjoituksista ja säälittelivät niitä, jotka inttiin joutuvat. Pelottelusta huolimatta kaikki palvelukseen kelpaavat hokkaset ovat astuneet palvelukseen, joskaan ei kaikki intoa puhkuen, vaan koska pykälät niin määräävät. Suomen sisällissotaan 1918 Hokkalasta osallistuivat kutsunnassa määrätyt valkoisten puolella Juho Emil Pohjonen (syntynyt 1894), Jaakko Uusimäki (syntynyt 1896) ja vapaaehtoisena Matti Oskari Huosianmaa (syntynyt 1895), joka osallistui 1930-luvun jälkipuolella Espanian sisällissotaan Kanadasta värvätyissä joukoissa, tasavaltalaisten puolella Francon Fasisteja vastaan.

Sodissa 1939-1944 kaatui seuraavat hokkalalaiset: Valde Peuranen s.25.12.1911, kaatui 11.02.1940 Metsäpirtti, Niilo Saukko s. 14.3.1912, kaatui 13.7.1941 Kitee, Kalle Vihtori Kotanen s.20.4.1904, kaatui 30.11.1941 Karhumäki, Vilho Saukko s. 26.2.1918, kaatui 19.11.1942 Metsäpirtti. Vilho Saukko oli korpraali, muut olivat sotamiehiä. Kyyjärven Juoksuahosta kaatuivat talvisodassa 3 Tammisen veljestä. 11.2.1940 kuoli samana päivänä 6 kyyjärveläistä kranaatin täysosumaan.

Vuonna 1918 punakaartia ei ollut Kyyjärvellä. Kerrotaan, että 2 Hokkalassa asuvaa veljestä olisi ryöstänyt Hirvikankaan mäen alla pullakauppiaan ja sanoneen, että saalis menee punakaartin avustamiseen. On epäilty, että meniköhän?

Hokkaset olivat pääasiassa jalkaväen miehiä, kuten sotamiehiä, jääkäreitä ja jalkautettuja rakuunoita, pioneerejä, tykkimiehiä, ilmatorjujia ja autonkulettajia oli jokunen. Hokkalasta löytyy seuraavia sotilasarvoja. Muutamia saattaa puuttua ja joitakin saattaa olla ylennetty. Everstiluutnantti Hannes Kotanen, luutnantti Markku Uusimäki, vänrikki Esa Kotanen, vääpeli Kalle Lassila, ylikersantti Ilmari Kotanen, kersantti Lauri Uusimäki, alikersantti Matti Ilmari Saukko, Eero Uusimäki, Kauko Pohjonen, Matti Lassila, Hannes Keskitalo, Matti Nivala, korpraali Emil Kotanen, Alvar Uusimäki, Vilho Saukko, Hemming Saukko ja Veikko Nieminen.

Sotapakolainenkin saapui Hokkalaan. Kalle Parkkosen vaimon Idan (os. Marjamäki) sisko tuli Tammisaaresta pakoon Etelä-Suomen pommituksia. Häntä sanottinkin Tammisaaren tädiksi. Hän saapui Hokkalaan matka-arkkuineen, hajuvedeltä tuoksuen, mukanaan koulutettu tyttärensä Laina.

Elettiin jatkosodan aikaa. Tammisaaren täti oli mennyt kotiapulaiseksi Kokkolaan Hakalax-sukunimiselle aatelismiehelle. Sitten kävi niin, että Hakalax meni naimisiin Tammisaaren tädin kanssa. Suku ei tykännyt siitä, että mies nai alempisäätyisen. Nuoripari muutti Tammisaareen. Kalle Parkkosen nuorin tytär, juuri rippikouluiän ylittänyt Anna oli ottamassa joidenkin muiden kanssa tätiä vastaan. Anna kertoi, että kun hän näki tammisaarelaisten eleganssin, hän toivoi, että voisi painua maan alle maalaisessa kuosissaan. Tammisaaren täti vietti Kalle Parkkosella 8 kuukautta ja meni sitten etelään. Sitten hän palasi Svean kanssa Hilja Peurasen (s. Parkkonen) siskontyttärensä luo Hokkalaan, ollen kylässä toiset 8 kuukautta. Sen jälkeen aatelinen visiitti kylässä oli päättynyt. Hokkalassa ei ollut lottia. Heikki Helakallio joutui sotavangiksi Hyrsylän Mutkassa talvisodassa. Hän joutui olemaan Ignoil Posolkassa vankileirillä ajan 30.11.1939-30.5.1940. Kyyjärvelle saapui muitakin siirtolaisia, jotka olivat olleet samalla leirillä.

 

Hannes Keskitalo