Kyyjärven verkkolehti | heinäkuu 2012
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Katso lisäkuvat   

Meitä vietiin kirkosta kirkkoon...

28.6.2012 Riitta Kytölä/Kyyjärven seurakunta

Neljän kirkon kierroksesta keskiviikkona 27.6. tulikin viiden kirkon kierros! Meitä oli kaikkiaan 32 retkeläistä mukana Petäjävedellä, Keuruulla, Pihlajavedellä ja Multialla. Kotiin saavuttiin vasta illalla puoli kahdeksan aikoihin.

Ensimmäisenä kohteena oli Unescon maailmanperintölistallekin päässyt Petäjäveden vanha kirkko kauniilla paikalla veden äärellä. Saimme kuunnella hyvän opastuksen ja ihastella mm. isoista puista tehtyjä lattialankkuja ja kansanomaisesti veitettyjä apostoleja ja enkeleitä, jotka koristavat saarnastuolia. Itse sain samalla muistella lähes 19 vuotta sitten tapahtunutta avioliitomme solmimista tuossa kauniissa kirkossa.

Vaan matka jatkuu ja tie vie! Keuruulla meitä jo odotellaan syömään! Suunnistimme sii Ravintola Myllytuuleen, joka oli tehty Pappilan vanhaan navettaan. Sisältäpäin sitä ei kyllä enää navetaksi tunnistanut...Joka tapauksessa sieltä kyytiimme tunki joku pappilan navettapiika, Kaisa nimeltään. Kaisa oli kyllästynyt raskaaseen työhön navetassa ja haluaisi kevyempiin töihin sisäpiiaksi pappilaan. Lupasi esitellä meille Keuruuta, jos sanoisimme mahdollisesti ruustinnaa tavatessamme jonkin hyvän sanan hänestä ja vaikka ihan suosittelisimme häntä sisätöihin.

No, meille se passasi. Kaisa kyytiin ja menoksi! Onhan sitä täällä Kyyjärvelläkin nähty, että nuo Kaisat on semmoisia, että kielen kankeus ei vaivaa ja juttu luistaa. Kyllä kääntyi kieli hyvin suussa tälläkin Kaisalla ja juttua tuli!

Ajeltiin Keuruun vanhaan kirkkoon. Me naiset saimme istua herrasväen paikoilla, miehet laitettiin istumaan miesten puolelle. Herrasväen penkeissä oli lisävarusteluita, mitä ei ollut muissa penkeissä. Ensinnäkin oli kaksi penkkiä vastakkain, että saarnan aikana sai kääntyä muuhun kirkkokansaan ja saarnastuoliin päin, joka oli jonkin verran etupenkkien takana. Penkkirivistön sai myös suljettua ovella, ettei miesten penkeistä nähty, jos olisi sattunut esim. istumasuuntaa vaihtaessa paljas nillkka vilahtamaan. No, kyllä Kaisa myönsi, että oikeastaan ne meidän miehetkin olisi kuuluneet herrasväen penkkeihin... Ja pelkkiä herrasmiehiähän meillä oli retkellä mukana!

Keuruun vanhasta kirkosta lähdimme ajelemaan kohti Pihlajavettä, joka nykyisin kuuluu Keuruuseen. Matkaa sinne oli vähän alle 30 km. Matka meni rattoisasti Kaisan juttuja kuunnellessa. Autolla pääsi kirkon pihalle asti, mutta tie oli linja-autolle kyllä aika kapea. Onneksi oli niin hyvä kuljettaja, Uusisalon Reijo, joka sai vielä auton käännettyäkin, että pääsimme vielä poiskin.

Keskellä mustikkametsää seisoi  todella Pihlajaveden erämaakirkko, joka aikoinaan rakennettiin vähän niinkuin ilman lupaa. Lupa oli kyllä saarnahuoneen rakentamiseen, mutta pihlajavetiset tekivät siitä saman tien kirkon. Kun tämä selvisi, annettiin ylemmältä taholta jo ukaasi purkaa koko kirkko. No onneksi sitä ei tehty, mutta melkoisessa alennustilassa tuo kirkko välillä oli. Laitan tähän pätkän Kauko Ahopellon runoa tuosta kirkosta:

"Se joskus tilassa on ollut alennuksen ja ilman kattoakin seisonut. Kun jotkut tahtoi purkaa rakennuksen. On sadevesi seinät liannut. Niin kävi silloin, käydä voisi nytkin. Isoille varpaille kun tallataan. Olihan kirkon purkaa käskenytkin nuo isät kirkon, näyttäin mahtiaan. Nyt itse nukkuvat he nurmen alla. Käy meistä kukin sinne vuorollaan. Vaan vanha kirkko seisoo kankahalla kun seurakunta on jo alla maan."

Pihlajaveden erämaakirkko on hyvin yksinkertainen ja karun kaunis. Puhuttelevia ovat penkkien päissä seinillä olevat tummat varjot, joista ei tiedetä, mista ne ovat tulleet. Joka tapauksessa ne näyttävät penkillä vähän kumarassa istuneen ihmisen varjoilta. "On kansa harras hiljentynyt täällä kertoen Jumalalle huoliaan. On ihmishahmot hirsiseinän päällä vieläkin painuneena kumaraan." (Kauko Ahopelto)

Pihlajavedeltä lähdettiin takaisin Keuruuta kohti ja bonuksena kävimme vielä Keuruun uudessa kirkossa. Tuo punaisista tiilistä rakennettu suuri kirkko olikin todella kaunis sisältä! Ja suuri - sinne mahtuu 1100 sanankuulijaa. Eero Järnefelt on maalannut alttaritaulun , tai oikeastaan niitä oli kaksi, ja ne kertovat Jeesuksen ylösnousemuksesta. Alttaritauluun liittyy vielä sen päällä oleva tyhja risti ja katossa oleva iankaikkisen elämän symboli. Kyllä kannatti käydä, vaikka jalka meinasi nousta vähän raskaanlaisesti sinne mennessä. Tämäkin kirkko on nimittäin rakennettu vuoren päälle. Vuori on nimeltään Kippavuori ja on saanut nimensä lähteestä, joka on kirkon alla.

Tämän jälkeen heitimme navettapiika Kaisalle hyvästit. Kyllä tuommoista Kaisaa voi suositella mihin tahansa töihin, sitä mieltä oli kaikki retkeläiset! Terveisiä vain sille ruustinnalle, jos tämän jutun lukee!

Kahvihammasta jo kolotteli ja otimme suunnan kohti Multiata. Menimme kahville Metsolan kartanoon. Kahvitteluseuraamme liittyi multialaistuneet kyyjärviset, Liisa ja Sauli. Kahvin kanssa nautiskelimme raparperitorttua jäätelön kera. Saimme myös tyydyttää shoppailuhalujamme Kalevan Tuli -kynttiläpajassa. Kynttilät eivät olekaan vain syksy- ja talvikamaa! Oli niin kesäisiä ja herkän värisiä kynttilöitä tarjolla! Lähes jokaisella keikkui lähtiessä vaaleanpunainen paperikassi kädessä - paitsi niillä seurueemme herrasmiehillä!

Mutta eihän kirkot maailmasta lopu! Vielä on jäljellä Multian kirkko. Siellä meitä odotti Multian kirkkoherra Seppo Rahkonen ja kanttori Jukka Kulju. Saimme kuulla mielenkiintoisen kirkon esittelyn, hiljennyimme hartauteen ja saimme laulaa virren 197 kanttorin ja Multian kirkon urkujen säestyksellä. Tämä Loviisa Charlottan kirkko on saanut nimensä Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolfin kihlatun mukaan. Tosin kihlaus purkautui ja Loviisa Charlotta kuoli vain 21-vuotiaana. Toinen asia, mikä jäi tästä kirkosta mieleen oli se, että tämäkin kirkko oli alunperin rakennettu itä-länsi -suunnassa niin, että alttari oli idässä ja sisääntulo lännestä. Itäähän on pidetty Jumalan ilmansuuntana ja länsi taas kuvastaa maailmaa. Näin kirkkorakennus jo rakennuksena kuvastaa sitä, miten maailmasta tullaan Jumalan luo. Multian kirkossa on kuitenkin jostain syystä myöhemmin vaihettu alttari länteen ja sisääntulo itään. Monen retkeläisen mielestä Multian kirkko oli retken kaunein kirkko, vaikka vaikeatahan niitä on verrata. Kirkon pihalla otimme vielä yhteispotretin. Ajankuluksi voit etsiä siitä multialaistuneet kyyjärviset...

Sitten lähdimme kotiin Kyyjärvelle! Matka sujui laulaen ja jutellen. Matkalla syntyi pientä väitöstä Multian väkiluvusta. Sen olimme kuulleet että seurakuntaan kuuluu noin 1600 jäsentä. Tässä nyt tiedoksi, että lähes vuosi sitten 31.7.2011 Multian asukasluku oli 1874.

Karstulan kirkkoon ei enää poikettu, vaikka se olikin monen rippikirkko. Paljon viisaampina tultiin takaisin Kyyjärvelle, niin paljon oli opittu ja kuultu tällä reissulla. Matkailu avartaa! Kiitos kaikille mukana olleille verrattomasta matkaseurasta ja Taivaan Isälle virkistävästä päivästä ja kaikesta varjeluksesta matkalla!