Hellän vetoomus

Vastoin hyviä tapojani kirjoitan tähän julkaisuun, mikä sallittakoon.

Olen nyt toiminut Kuusnimen seurakunnan vt. kanttoriurkurina viitisen vuotta, mieheni Ilmarin keskittyessä täysipäiväisesti sävellystyöhönsä, sekä siinä ohessa osallistuen aktiivisesti lapsosemme Pikku-Hellän musiikilliseen kasvatukseen, jonka hän aloitti heti kerrottuani että olemme saamassa perheenlisäystä. Ilokseni voin kertoa, että Pikku-Hellämme tutustui jo kohdussa maailman suuriin säveltäjiin, Johan Sebastian Bachin ollessa kuitenkin aina etusijalla. Joskus jouduin siirtämään vahvistimia makuuhuoneemme ulkopuolelle, kun Pikku.Hellä innostui riemuissaan potkimaan vatsassani. Ilmari väitti, että potkut tulivat täsmälleen musiikin rymissä, ja päätteli, että siellä tuleva musiikillinen nero odotteli malttamattomana syntymäänsä. Ihana, herkkä, täydellisesti musiikkiin vihkiytynyt mieheni!

Anteeksi, että poikkesin hieman reunapolulle aiheestani, mutta tarkoitukseni on varovaisesti katkoa jalat niiltä huhuilta, joita mieheni elämäntavasta levitellään pitäjällä. Pyytäisin rakkaita kuusniemeläisiä muistamaan, että kyseessä on äärimmäisen herkkä taiteilija, jonka on mahdoton jäsentää elämäänsä ns. tavallisten ihmisten aikatauluihin. Kun inspiraatio iskee, niin se ei katso vuorokaudenaikaa. Esimerksiksi tänä aamuna mieheni herätti minut kello kolmen aikaan ja halusi välttämättä soittaa hanurillaan ihanan teeman, jonka juuri oli löytänyt. Hän nimesi teeman toimivan parisuhteemme kunniaksi. Nimeä en saata tässä paljastaa, mutta epäilemättä tuo teema on alku jollekin suurelle sävelteokselle. Vihdoinkin, siis vihdoinkin sävelteos juuri tuosta aiheesta.

Kaiken tämän jälkeen vetoan teihin, rakkaat kuusniemeläiset, että suhtautuisitte  ymmärtämyksellä mieheni aamuöiseen mopoiluun, kun hän tavoittelee jotain karkaamassa olevaa teemaa. Tai kun hän sen löydettyään palaa iloissaan kotiin ja saattaa hajamielisyydessään rojauttaa päin halkopinoa. Niin hajamieleinen se raasu on, että saattaa viipyä halkoliiterissä parikin tuntia etsimässä esimerkiksi joitakin nuottejaan.

Vielä tahtoisin sanoa, että huhut mieheni runsaasta alkoholin käytöstä ovat vahvasti liioiteltuja. Kaikki hänet lähemmin tuntevat tietävät, että hän käyttää väkeviä vain ulkonaisesti, sormiaan varten. Ja vielä tahdon alleviivata, että ihminen voi hieman horjahdella pelkästä onnesta, kun päässä soivat yhtenä putkena jonkun ihanan uuden sävellyksen teemat.

Rakkaudella teidän oma urkurinne Hellä Lemus-Piiparinen.