Kyyjärven verkkolehti | helmikuu 2009
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Moottoripyörällä Tiipetiin (8)

Dunhuang. Ennen kuin pääsimme Dunhuang:iin piti meidän vielä ylittää yksi vuoristo.



Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Katso lisäkuvat   

Moottoripyörällä Tiipetiin (8)

1.2.2009 Teksti ja kuvat: Erkki Peura / AT

Dunhuang. Ennen kuin pääsimme Dunhuang:iin piti meidän vielä ylittää yksi vuoristo.

Sitä ylittäessämme oli lumisade tukkinut tien ja solan kohta oli puolin ja toisin täynä kiinnijääneitä rekkoja. Onneksi moottoripyörillä pääsee pienemmistä väleistä kuin rekalla, joten ylitys meni oikeastaa ihan hyvin, mitä nyt muutamia kaatumisia lukuunottamatta. Kun olimme päässeet solan toiselle puolen yltyi lumisade huolestuttavissa määrin niin, että lumi ei enää sulanutkaan tienpintaa vaan teki tiestä liukkaan. Onneksi tätä osuutta ei ollut muuta kuin muutama kymmenen kilometriä ja koko ajan kun olimme laskeutumassa alaspäin lumisade muuttui vesisateeksi ja lopuksi loppui kokonaan.

Ilalla olimme Dunhuang:ssa. Hotellissa ensin vaadittavat lämmömittaukset ja kamat sisälle. Tatulla oli hieman lämpö nousut joten hän joutui käyttämään vanhaa temppua jossa mittariin näpytellään sopiva lukema. Meillä kenelläkään ei ollut hinkua päästä karanteeniin johonkin paikalliseen sairaalaan matkan tässä vaiheessa.
Seuraavaana päivänä kävimme katsomassa paikalliset nähtävyydet, Mogao luolat, paikka jossa moniin kymmeniin luoliin on kaiverrettu lukuisia Buddhalaisia veistosia sekä kaupungin keskustasta vajaan 5 kilometrin päässä alkavat hiekkadyynit. Molemmat paikat ovat suuria nähtävyyksiä ei vain paikallisesti vaan koko Kiinassa.

Dunhuang:sta matka jatkui eteenpäin kohti Xinjiang-provinssia. Xinjiang on Kiinan suurin provinssi, maan läntisin sekä silkkitien vaikutuksesta hyvinkin erilainen verrattuna muihin provinsseihin. Rajakyltistä jo ilmenee että tässä provinsissa arabia on myös yksi puhutuista kielistä. Päästyämme rajalle meillä oli tietenkin normaalit lämmönmittaukset mutta tällä kertaa heillä olikin eletroninen mittalaite joka mittasi sen hetkisen lämmön suoraan otsasta, elikkä mitään jippoa ei pystynyt käyttämään. Yövyimme Hami:n kaupugissa ja seuraavana päivänä jatkoimme provinssin pääkaupunkiin Urumqi:iin. Matkan varrella on Kiinan matalin kohta lähellä Turpan:in kaupunkia. Matalimmillaan se on 154 metriä merenpinnan alapuolella. Saman matkan varrelle sattuu muuten varmaankin Kiinan pisin tikkusuora alamäki, sitä oli varmaankin useita kymmeniä kilometriä.

Matkan aikana Jarin AT otti hieman siipeensä, poltti pääsulakkeen ja pysäytti matkanteon hetkeksi. Korjauksen jälkeen matka jatkui. Matkalla Tatun Varaderon takarengas hajosi kuumuuden sekä raskaan kuorman takia. Se hajosi niin pahasti, että loppujen lopuksi jouduttiin pistämään Varadero ja Tatu Urumqi:iin menevään rekkaan. Vaikka matkaa Urumiqi:iin ei ollut kuin 150 kilometriä ja kuorma-auton keskinopeus noin 70km/t niin olimme hotellin edessä lähes tulkoon samaan aikaan. Tämä siksi koska emme pyörillä päässeet ajamaan moottoritietä vaan kapeita ja mutkaisia sivuteitä kun taasen autolla matka sujui mukavasti moottoritietä pitkin.