Syysvalssi

Runo on Terttu Pitkäsen kirjasta Syksy jota, ei tullut

Koivujen kulmat jo kultana hohtaa,
pihlajat punaisen loimunsa loi.
Viimeiset lehdet pian tanssihin johtaa
syystuuli villi, mi oksissa soi.
Pakkasen kahleisiin maa kohta taipuu,
kimmeltää kuura jo pinnalla sen.
Voi, jospa jäätyis myös katkera kaipuu,
silloin mä talvea kammoisi en.

Talvi ei jäätää voi kaipuuni kukkaa,
hohtaa se keskellä hallan ja jään.
Voi syksyn iltoja, voi mua rukkaa,
kun niiden kylmyyteen yksinäin jään.
koivujen kulmat jo kultana hohtaa,
pihlajat punaisen loimunsa loi.
Milloin mun katseeni kaivatun kohtaa,
kerran mi kevään mun tielleni toi!