Katso lisäkuvat

ETSIVÄKERHO KAPU JA SALAPERÄINEN SAARI

jatkoa edelliseen viikkoon...

Tässä ovat viimeiset tavarat”, Kaisa puuskahtaa voipuneena. ”Ketkä soutaa?”, Ulla kysyy. ”En ainakaan minä!!”, kaikki huutavat kuorossa. ”Heitetään arpaa”, Kaisa järkeilee. ”Hahahaa.. Sinä joudut soutamaan!”, Ulla kiusaa leikillään ja pökkää kyynärpäällään Anssin kylkeen. Anssi puuskahtaa kyllästyneenä, sillä hän muistaa edellisreissusta kämmeniin syntyneet rakot. Vene keinahtaa kaikkien neljän painosta, heidän kävellessä siihen. Petri pukkaa jalallaan veneen liikkeelle ja asettuu Anssin pariksi soutamaan. Tytöt nauravat makeasti poikien soutamistaidoille. Heidän päästyään rannan tuntumaan, tuuli alkaa yltyä. Vene keinahtelee vaarallisen näköisesti ja toinen laita melkein hörppää vettä. ”Soutakaa itse, jos olette mukamas parempia”, Petri sanoo vihaisesti ja lykkää airot käsistään. Kovan soutamisen jälkeen, vene vihdoin lipuu rantaan. Anssi huokaisee voipuneena ja heiluttelee voimattomia käsiään. Kaisa hyppää veneestä, Ullan tehdessä samoin. Pojat ottavat tavarat veneestä ja vievät ne aivan metsän tuntumaan. He  eivät huomaa, kuinka taivaalle kerääntyy yhteiseksi massaksi tummia pilviä. Yhtäkkiä salama iskee taivaalla, joka näkyy voimakkaana valokaarena ”Pystytetään yhdessä nopeasti leiri”, Kaisa kiljuu pojille rannasta.

Ulla purkaa tavarat teltan kassista. Kaisa tulee Ullan vierelle tarkistamaan tilanteen. ”Kaikki taitaa olla tallessa… Paitsi teltan päällyskangas” ”MITÄ?!”, Pojat huutavat yhteen ääneen rannasta, jossa he ovat parasta aikaa sitomassa venettä. ”Tulkaa vaikka itse katsomaan!”, Ulla huutaa tuulen keskeltä. Pojat ryntäävät katsomaan tyhjyyttään ammottavaa kassia. ”HEI! Täällähän sataa!”, Petri huutaa ja tunnustelee käsillään pisaroita. ”Kerätään kimpsut ja kampsut ja odotetaan myrskyn laantumista, sitten palataan isoisän luokse, emme voi yöpyä täällä”, Ulla järkeilee.

”Niin onhan meillä vene”, Anssi hihkaisee ja juoksee rantaan. ”…Tai oli..”. Pojat valtaa pikainen shokki, kun he tajuavat tapahtuneen.                                                                

”Minä voin uida veneen perään”, Petri sanoo epätoivoissaan ja on jo riisumassa paitaansa. Ulla keskeyttää Petrin sanomalla jyrkästi: ”Älä ole hullu, vesi on jääkylmää, hukkuisit jo alkumatkasta.                                                                                                  ”Meidän on pakko jäädä tänne yöksi”, Kaisa huokaisee. Kaikki vilkaisevat toisiaan, he tietävät, että tulossa on pitkä yö.                                                                                                                                            ” Kuinkahan kauan olemme jo kulkeneet?”, Kaisa valittaa ja vilkaisee kelloaan. ”Lähentelee kymmentä”, hän puuskaisee. ”Hei katsokaa, tuolla on ränsistynyt talo!” Yön pimeydessä talo näyttää pelottavalta, suorastaan aavemaiselta. Ulla tuntee kylmien väreiden kulkeutuvan pitkin selkäpiitä, kun hän ajatteleekaan yötä tuossa kammottavassa talossa.

”Jos saan valita, yövynkö taivasalla vai tuossa talossa, valitsen talon”, Petri sanoo ja astelee päättäväisesti kohti talon ovea. Aivan lähistöltä kuuluu rasahdus, joka saa hänet hypähtämään  taaksepäin.                                                                                      ”Mitä nyt? Muutitko mielesi?”, Kaisa kiusaa liidunvalkeaa Petriä.

”M-mikä tuolla kolisee?”, Anssi kysyy värisevällä äänellä. ”Äh, tuuli se siellä vain  kolisuttaa ikkunoita, mennään nyt”, Ulla sanoo tomerasti. ”Oletko varma?”, Anssi piipittää, mutta seuraa kuitenkin Ullaa, tämän astellessa portaille. ”Petri, mitä sinä uneksit?”, Kaisa sanoo ja pökkää pojan liikkeelle. ”Tämä on lukossa”, Ulla voihkaisee. ”Rikotaan ikkuna ja kömmitään sisään”, Petri ehdottaa. ”Minulla on parempi idea, koitetaan niitä avaimia, jotka ongimme järvestä”, Kaisa järkeilee ja vetää taskustaan avaimen. Hän työntää sen avainreikään ja kääntää. Ovi antaa periksi ja avautuu naristen. Sisältä tulvahtaa jokaisen nenään homeen tuoksu, joka saa kaikki nyrpistämään  nenäänsä.

”Ovi on auki, ei muuta kuin sisään”, Anssi sanoo rohkaisten muita astumaan kynnyksen yli. Nelikko silmäilee edessä avautuvaa käytävää, jossa molemmin puolin on kaksi huonetta.                                                                                                                    ”Hyvä, kaikilla on omat huoneet, voin rauhassa pelailla pelikonsoliani”, Anssi virnistää.                                                                                                            ”Minusta tuntuu, ettei kukaan uskalla nukkua omassa huoneessaan”, Kaisa huomauttaa.

”Hetkinen, vilkaiskaapa käytävän päähän…siellä on  vielä huone”, Ulla sanoo ja loppulause tulvahtaa suusta vaimeana kuiskauksena. ”Eipä tehdä hätäisiä päätöksiä, silmäillään kaikki huoneet läpi ja valitaan siistein huone, jossa kaikki nukumme”, Petri toppuuttelee. ”Aplodeja Petrille, hän kerrankin keksi pätevän suunnitelman”, Kaisa sanoo ja saa porukan nauramaan hysteerisesti.

”Käytäpä sinäkin Anssi lihaksiasi ja auta meitä näiden tavaroiden kanssa”, Ulla käskee ja lysähtää oman kassinsa päälle. ”Huh, minä ainakin ihan puhki”, Hän jatkaa ja valuu makuu asentoon.

Kaisa kääntää katseensa käytävän päässä sijaitsevaan huoneeseen. Kulmiaan kurtistaen hän aavistaa huoneen olevan todella jännittävä. ” Minä ja Petri tutkimme muut huoneet, menkää te tytöt tuonne viimeiseen huoneeseen”, Anssi jakelee määräyksiä. Ulla ja Kaisa tarpovat kohti ovea. Mitäköhän se kätkee sisäänsä, onkohan se samanlainen homeloukku, kuin useat muutkin huoneet….

JATKUU seuraavalla viikolla...