Tuomittu

Laulu on Venäjän keisarillisen armeijan Helsingin kaartissa 1897-1900 palvelleen Juho Wallinin lauluvihkosta.

Se ilta oli rankka kun Turkuun me tultiin
ja Kakolan mäkeä ylös asteltiin.
Se tuomio ankara kuin kohta kuulla saatiin
ja kastehella uudella meitä kastettiin.
On vuosi siellä jos saadaan kelliä
ja lauvantaina iltaseksi on ryynivelliä.

Hätäkös on poikain oleskella täällä kuin
kammari on kaunis kuin herroilla vaan.
Saa limppua ja silakoita päällä,
päivälliseksi ehtii jo velli kypsyä.
On leipää kaunoista ja soppaa maukasta,
jos pojat muuta tarvitsee niin soittaa kelloa.

Me vartosimme vuosia, viisi kuutakin
aina tähän päivään asti kuin päällikkö sen
passin toi,
ja nimet sieltä huusi, te vapaat Kakolasta
nyt olette, se keisarilta niin se käsky annetaan
että pojat pohjolan tunturiin Uraliin.

Kuin läksi meidän joukkomme Turun Kakolasta
he astelivat rautatietä kotia päin.
Heidän joukossansa oli poikia Heinolasta,
jotka laulelivat; iloisia poikia ollaan vaan,
ettei meitä suru sais, vaikka olimmekin
muukalaisia Siperiassa.

Niin iloisia poikia ei löydy pohjolasta,
vaikka me oomme vain vangituita,
kuin läksi meidän joukkomme Turun
Kakolasta pois,
maalla me olemme tuomittuina
niin iloisia vaan, ei suru sijaa saa,
vaikka me olemme muukalaiset Siperiassa.