Kunnia sinne mihin se kuuluu

(Ja takaan että kuuluu!) Kuusniemen historiallisesta kahakasta on kunnia menossa väärien sukujen suihin.

Erittäin illegaalia! Vetoan kuusniemeläisten yleiseen järkeen, tai muuten kohta ropisee, ja ropisee joka tapauksessa muutenkin.

Asiani on lyhyesti tämä: Pohto, Hakkarainen ja Piiparinen ovat kukin tahoillaan levittäneet pitäjän valtameediassa fabulatiivistä informaattiota Kuusniemen kahakan todellisesta kulusta. Sotahistoriaa laajasti tutkineena, ja tietoisena siitä, että erilaiset räjähteet ovat jo Kiinan kolmannen dynastian ajoista saakka näytelleet ratkaisevaa osaa lukemattomien taistelujen niin sanotuissa kulminaattiopisteissä, toivon jopa tuohipäisten maallikoidenkin ymmärtävän mistä tässä perimmältään on kyse.  Varmuuden vuoksi illustroin adeknoottien omaisesti kahteen esimerkkiin: Knut Possen rekonstruoimaan Viipurin Pamaukseen vuonna, no, oli vuosi minkä oli, mutta kuitenkin, sekä Kuusjoen sillan nerokkaaseen eliminoimiseen heinäkuussa 1808. Se oli eksodus linnan tornille ja sillalle!

Tämän aasinsillan kautta ratsastan suoraan aiheeseeni, eli Kuusniemen kahakan muistojuhlaan, jota  nyt puuhaavat täysin sivulliset henkilöt. Joilta siis puuttuu sekä asiantuntemus että historian suoma korrelaattio.

Aloitetaan vaikkapa tästä rovasti Pohdosta, joka suvaitsi unohtaa esi-isäni ratkaisevan osuuden mainitussa taistelussa. Pohdon pohjanmaalaiset esi-isäthän eivät tunteneet edes räjähteitä, vaan läksivät kepit kourissa Santavuorelle ja Nokialle  Klaus Flemingin joukkoja vastaan. Senhän tietää ettei sellaisesta kepeillä läpsimisestä mitään tullut, ja sitten kehdataan vuosisadat elämöidä jollakin nuijasodalla! Joka kaiken lisäksi alkoikin vallan muualta kuin Pohjanmaalta, eli Keski-Suomesta Vastinki - nimisestä kylästä, jossa ensimmäiset huovit kolhittiin hengiltä tai työnneltiin avantoon eräänä jouluyönä jo neljä vuotta ennen kuin Nuijasodasta oli kuultu mitään.

Mikä pakko oli linnaleiriä pitävien sotilaitten mennä takavarikoimaan Vastingin isäntien joulukaljat, mutta se siitä.  Maallikot tulkitsevat historiaa kuin pukki kaalimaata, jonka seurauksena kaikki on ennen pitkää yhtä ja samaa sylttyä!

Entäs Hakkaraisten suku! Totuus on omien vedenpitävien tutkimusteni valossa se, että suvun ainoa ns. sotasankari on joku Iso-Urmas, joka sattui sopivalla hetkellä pääsemään irti ties mistä, ja pelotteli oudolla käytöksellään rauhallisia itäturisteja Urmaansaaressa. Tästä vähämielisestä kylähullusta johtaa suora polku Sven Hackaraan, jonka niin sanotut ansiot Kuusniemen kahakassa tunnetaan. Eli Armas Hakkaraisen on aivan turha ruveta hevostelemaan tässä asiassa.

Entäs Piiparisten suku sitten? Sallikaa minun hymähtää säälivästi! Johan Sebastianinpoika Piipari, joka useitten lähteitteni mukaan oli armoton juoppolalli, sattui pelimannikeikalta palatessaan sammumaan Kuusjoen  sillan tuntumaan, ja heräsi vasta esi-isäni räjäyttäessä mainitun esteen  vihollisen tieltä. Kokonaisen vuorokauden tuo onneton klaveerinrääkkääjä piileskeli sillan tienoilla, luullen maailmanlopun tulleen, ja joutui näin sivullisena osallistumaan Kuusjoen kahakkaan, ollen ainut taistelussa saatu vamma vilustuminen ja ankara batologinen krapula!  Säälittävää!

Eli nyt siis saanen luvan mennä asiaan: Kuusniemen kahakan muistojuhla jää surkeaksi suutariksi, ellei se huipennu kuvitteellisen sillan konkreettiseen räjäyttämiseen, tai päinvastoin, miten vain halutaan asia ilmaista. Minulla on kyllä valmiudet mainitun pyroteknisen demonstraattion järjestämiseen. Ennen tilaisuuden alkua on juhlayleisön saatavissa täysin ajanmukaisia korvatulppia, joten arvoisan nykyisen lääkärimme Eija Åkerlundin puheet kuulovaurioitten mahdollisuudesta jääkööt omaan arvoonsa. Sitä paitsi hän ei ole erikoistunut ihmisten korviin vaan on käsittääkseni vain kehnohko yleislääkäri.

Eli summa summaarum: Vaadin tulevassa juhlatilaisuudessa oikeutta sukuni jäsenen uroteolle, tai muuten ropisee, ja tämä kaikki aivan omalla vastuulla!

Kylmälehto, Varma G.
Räjähde-ekspertti jo seitsemännessä polvessa.