Katso lisäkuvat

Moottoripyörällä Tiipetiin (17)

Siinä sitä sitten otettiin hieman henkeä ennen kuin käännyttiin takaisin sinne mistä juuri olimme tulleet.

Oli jo iltapäivä mikä tietäisi sitä, että joutuisimme ajamaan auringonlaskun jälkeen useamman tunnin ajan. Tällä tiellä pimeässä ajo ei kiinnostanut kyllä yhtään mutta minkäs teet kun tilanne on se mikä on. Kun vihdoin pääsimme ’ihmisten ilmoille’ alkoikin nälkä kurnia vatsassa. Pieneen kylään saavuttuamme etsimme ensimmäisen auki olevan ravintolan ja tilasimme matkaoluet sekä pikanuudeleita. Olipahan muuten kallis ateria. Mikäli oluet ja pikanuudelit olisi ostanut kaupasta olisi hinta ollut kymmenesosa siitä mitä tämä huijariravintoloitsija pyysi, elikkä kate oli kohdallaan. Ulkona käydessä joku paikallinen kertoi meille, että ei kannata maksaa kuin neljäsosa pyydetystä summasta ja näinhän me sitten tehtiinkin. Onneksi myöhäisen ilallisen jälkeen hotelli löytyi lähistöltä ja uni maittoi 14 tunnin tienpäälläolon jälkeen.

Aamulla korjattiin vaurioita mitä olimme pyöriin saaneet edellisen päivän aikana, aamiainen ja takaisin tien päälle.

Tämän päivän tiestö oli jossain määrin parempaa kuin edellisen päivän mutta haasteita kumminkin oli tulossa jokien ylitysten, maansortumien kuin kaatuneiden kuorma-autojen takia. Muutaman kilometrin ajettuamme oli ensimmäinen maasortuma katkaisten tien, onneksi olimme pyörillä ja pääsimme kiertämään paikan ohi.
Jonkin aikaa ajetuamme tulimme pieneen Tiipettiläiskylään jossa tarkistettiin Jarin AT:n venttiilien välykset. Samalla kun huoltointo oli päällä yritin korjata yhden paikallisen kaverin kevaria mutta en saatu toimimaan, sen verran huonossa kunnossa se oli, kumminkin paikalliset pitivät sitä hienona eleenä.

Kylän jälkeen oli hirsilastissa ollut kuorma-auto ajanut liian lähelle penkkaa kaatuen kyljelleen ja samalla tukkien tien. Ohi päästiin kun ensin tehtiin pieniä järjestelyitä tiellä olevien autojen kanssa. Seuraava haaste oli kun joki oli vallannut tien. Piti oikein kävellä kohta läpi jotta löydettäisiin sellainen ura jota pitkin voisi ajaa.

Lounasaikaan pääsimme sopivasti teiden risteyspaikkaan jossa sijaitsi pieni kievari. Lounas tilattiin suoraan keittiöstä, elikkä sormella näyttäen aineksia mitä meidän annokseen tulisi kuulua. Siitähän tuli ihan hyvä annos vaikka nimeä sille ei varmaankaan löydy mistään keittokirjasta eikä kokki osaa seuraavalla kerralla tehdä vastaavaa. Paikalla oli henkilö joka puhui hieman Englantia jolta sitten tiedustelimme teiden kuntoa tästä paikasta eteenpäin. Hän kertoi, että tiet paranevat siihen suuntaan mihin olimme menossa, joka meistä tuntui hienolta.
Olivatko tiet sitten parempia, en oikein osaa sanoa. Jossain määrin pääsimme ajamaan hieman kovempaa sitä monttuista tietä mutta sitten jouduimme pysähtymään ylättävän syyn takia.

Takajousituksen paisuntasäiliön lämpötila alkoi olla sellaista luokkaa, että pelkäsin öljyjen tulevan siltä ulos, kädellä ei uskaltanut säiliöön koskea, eli lämpötia pitkästi yli 50 astetta.
Tauon jälkeen tien päälle ja jonkin ajan kuluttua Jari joutui pysähtymään koska jokin uusi häiritsevä ääni oli tullut hänen pyöräänsä. Ääni johtui etulokasuojasta joka oli ’pudonnut’ eturenkaan päälle. Lokasuoja irt ja eteenpäin. Alkoi olla jo ilta kun vihdoin päästiin seuraavaan yöpymiskohteesen, Lashi. Hotelli tai sen tapainen löytyi kaupungin keskustasta. Yksi iso huone jonne kaikki sitten majoituimme.

Lashi on pieni Tiipettiläinen kaupunki jossa kiinalainen vaikutus on hyvinkin vahva. Tässä sitten vietimme muutaman päivän pyöriä huoltaessa ja voimia keräillessä. Tarkoitus oli yhtenä päivänä tehdä visiitti paikkaan josta päästään näkemään Qomolangma (Mt. Everest).