Kuukauden runo

Toukokuun runon on kirjoittanut Taina T. Noponen

              Haavoittunut joutsenen poika

Nousen siiville valkeille, korkeuksissa laulan kuin kiuru,
pilvettömän taivaankannen alla, laulan ja itken.

Kaukaa katselen, äsken kuoriuduin, valkea kaula,
kuin nuoren koivun runko, pää ja nokka,
veden pinta peilinä kuvaani toisti, hentoa kuvaani toisti.

Minä riemusta kiljuin ja kaakatin, maailmaa syleilin, 
kesäpäivä, vedenpinta tyynenä väikkyy.
Me riemusta kiljuimme, kisailimme,
siivin valkein vauhtia löimme,
kaulaa kilpaa näin ojentelimme, kaula, se kaarelle taipui.

Mitä nähdä nyt tahdoimme, ulappaa,
sinistä kaunista ulappaa ja vihreitä rantoja sen,
taivaan kirkkaan kaaren 
ja syksyn väriloiston niin hohdokkaan.
Nähdä nyt tahdoimme sen,
me joutsenen poikaset pesueen. 

Mut´ kesken leikin ja kisailun, luoti siipeni lävisti äkisti niin,
minä vaivuin veteen, horrokseen, siipeni rikki, itkin niin,
siipeni rikki, itkin niin.

Nyt haavaani vetäydyn nuolemaan,
rantapuistikkoon piiloudun yksinään.
Haavani vuoti, kipu siivessä sykki,
se laajeni pientä sydäntäni särkemään.

Emo kiiruhti rinnalle poikasta hoivaamaan,
yhdessä tämä kestetään,
ensi suvena taas kotijärvelle soudetaan
ja valkein siipein pärskeitä lyömme,
näin lohdutti emo poikastaan.

Tuli syksy, kesälinnut lämpimään maahan muutti,
minä katselin siinä suruissain, päässyt en enää lentämään.

Mitä nyt teemme, hätäilin, kylmä mun kouraansa sulkee,
jääpuikot rintani lävistää, kuolen kylmyyteen,
hiljaa kuolen kylmyyteen, kuka ääntäni kuulla nyt voisi.

Emo soutaa hiljaa rinnallain, en jätä, oon sun vierelläis,
siipeni alle sun suljen.

Oi lapsi ihmisen, poikani pieni,
käyskele rannoilla kotijärven rakkaan,
niin kauniin, vedenpintaan katseesi luo.

Istahda kivelle hiljaa ja mieti, mieti ja kiitä,
kauneuden luojalle kiitos sä suo.

Kerran siiville sinäkin, kuin joutsenen poika tuo,
riemusta kiljuen nousta saat,
tahroja tahdo ethän sä kantaa,
siivin vahvoin valkoisin lennäthän,
tuuli lempeä sua tuudittaa.

Veden kylmyys, vaarat virran unhoittuu,
pörröiset sulat ne tänne jää,
yllä puku uusi, puhdas, loistava.

          Taina T. Noponen