Katso lisäkuvat

TULIPALO PATAJOEN KYLÄSSÄ

Oli lauantaiaamu. Linnut lentelivät Patajoen kylässä.

Ruskeassa vanhassa, talossa asui vanhan oloinen nainen nimeltään Marja. Hän omisti koiran, jonka nimi on Vili.
Marja leipoi sisällä pullaa kun huomasi, että sokeri oli loppu. Silloin hän joutui lähtemään kauppaan, mutta ei huomannut, että uuni jäi päälle. Hän otti koiran mukaan ja hän näki, että koiralla oli jotain hätänä mutta ei välittänyt mitään.
 
KAUPASSA:
 
”Missä ihmeessä sokeri on? Toivottavasti se ei vaan ole loppu.” Marja ihmetteli. ”Hups, tuossahan se on. Ostan myös varalta makkaraa Vilille.”
Hän meni kassalle ja maksoi ostoksensa. Ja lähti autolle, jossa Vili odotti takapenkillä. Matka kului nopeasti.
 
KOTONA:
 
”Mikä ihme täällä savuaa? Voi ei! Uuni, sano minun sanoneeni. Tämä ei pääty hyvin.” Hän astui autosta ulos ja näki tulen lieskat ikkunasta. ”Puhelin, puhelin missä se on? Tuolla se on sisällä ja talo palaa! Miten ihmeessä saan sen. Ei auta muuta kuin mennä sisälle ja hakea puhelin.” Marja käveli kohti ovea hikipisarat kasvoilla ja hänen sydämensä pompahteli. Pian hän avasi oven ja sai puhelimen käteensä ja juoksi äkkiä pihalle. ”Nyt vain näppäilen numeron 112.” Marja mietti. ”Haloo! Marja täällä hei. Minun taloni palaa. Kyllä se on täällä Patajoen kylässä. Okei, tulkaa mahdollisimman pian.”
 
HETKEN KULUTTUA:
 
PIIPAA, PIIPAA! Kuului jo pitkän matkan päästä, se hetki oli pitkä. Pian Marja näki paloauton ja hän helpottui. ”No jo oli aikakin tulla.” Marja sanoi.
”Missä palaa?” Palomiehet kysyivät. ”Tyhmäkin näkisi missä palaa. Menkää sammuttamaan se heti!” Marja hermostui. Palomiehet ottivat letkut ja sammuttivat palon. ”No niin nyt on palo turvallisesti sammutettu, mutta remontti on edessä. Muista seuraavalla kerralla ottaa uunista pullat pois.” Palomiehet sanoivat. ” Joo, joo, kiitos nyt vielä kerran.” Marja sanoi ja lähti saunaan rauhallisin mielin.
 
Meni parivuotta ja talo oli taas kuin uusi. Eikä Marja enää, koskaan unohtanut pullia uunin!