Kyyjärven verkkolehti | marraskuu 2006
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Tiina, fysioterapeutti

Tiina Mäntynen, 23v, suoritti Jyväskylän ammattikorkeakoulussa fysioterapeutin tutkinnon keväällä 2006 ja sai kunnan opintostipendin. Onneksi olkoon.


Työ sairaankuljetuksessa ja ensiavussaArkiston aarteitaSairaanhoitajan toimi kotipalveluun ja sijaisuus vanhuspalveluihin/vanhainkodilleJHL:n jouluruokailuKuluvan vuoden Yty-töitä

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Työ sairaankuljetuksessa ja ensiavussa

27.11.2006 Tuula Härkönen

Esa-Pekka Bergman, 23v, valmistui Seinäjoen palvelualojen oppilaitoksesta 31.5.2006. Hän suoritti sosiaali- ja terveysalan ensihoidon koulutusohjelman mukaisen lähihoitajan perustutkinnon.

Prrrrrrrrrrrrrrrrrr (22.11.)

Mitä sinulle kuuluu?

Esa-Pekka: Kiitos hyvää. Onkin ollut pitkä työputki, mutta nyt on muutama vapaapäivä tulossa. Olen hakenut jatko-opiskelupaikkaa Savonlinnasta ja odottelen vastausta.

Esa-Pekka Bergman on työskennellyt Karstulan tk:n ambulanssissa 9.6. lähtien. Millaisia ammattihaaveita sinulla oli lapsena?

E-P: Joskus 10-vuotiaana halusin palomieheksi: paloautot olivat kova juttu ja puutarhaletkulla sammutettiin "tulipaloja". Lentäjän ja stuertinkin ammatit kiehtoivat, miksei vieläkin. Maatalon poikana kaikki maataloustyöt kiinnostivat:traktorilla ajo (jo 6-vuotiaana ajoin yksin), samoin puimurilla. Jossain vaiheessa halusin luonto-eräoppaaksi: olisin tutustuttanut turisteja Suomen luontoon. Sain vaikutteita eri ohjelmista ja varmasti myös partiosta. Piti olla actionia.

Päädyit sitten hoitoalalle.Miten?

Esa-Pekka: Peruskoulun ammatinvalinnassa teimme valintatestejä tietokoneella rasti ruutuun -systeemillä. Suuntautumisvaihtoehtoina tuli mm. lentäjä, opas, sosiaali- ja terveysala. Menin kuitenkin Karstulan lukioon, koska useimmat kaveritkin menivät, ja hyvä niin: sain kolme vuotta miettimisaikaa. En ottanut stressiä, mutta kai kuin vahingossa sain lakin. Mummu ja äidin sisaret ehdottivat terevys- ja sosiaalialaa, koska auttaminen ja huolehtiminen kuuluvat luonteeseeni. Laitoin paperit sairaanhoitajakoulutukseen, mutta en päässyt. Kutsunnoissa hain heti Tikkakoskelle lääkintäpuolelle. Minusta tuli lääkintäupseeri. Päivystin varuskuntasairaalassa ja vastuullani oli kolmekymmentäkin potilasta viikonloppuisin. Näin hoiva-ala varmistui ja armeijan jälkeen hain Seinäjoelle lähihoitajaopintoihin.

Nyt olet hakenut jatko-opintoihin?

E-P: Aion suorittaa sairaanhoitajan AMK-tutkinnon. Se kestää kolme ja puoli vuotta, 240 opintoviikkoa (lähihoitajan opinnot 120 opintoviikkoa). Minua kiinnostaa akuutti hoito: politkliininen työ. EU-määräysten myötä halutaan myös sairaankuljetukseen sairaanhoitajan pätevyyden tasoisia työntekijöitä.

Työ ambulanssissa on vaativaa ja vaihtelevaa. Kirjatiedot ovat tarpeen: ne antavat faktat, mutta maalaisjärki ja harjaantuminen varmistavat onnistumisen ja parhaan mhdollisen lopputuloksen. Reaalitilanteet vaihtelevat joka kerta ja koko ajan. On pystyttävä tekemään nopeita ratkaisuja, kertoo Esa-Pekka.

Ääritillanteiden kohtaaminen vaatii sydäntä ja järkeä: nähdä vanhempien hätä, lasten huoli, lähimmäisten suru ja murhe. Työntekijöiden on saatava purkaa kokemuksensa ja usein se tapahtuu työparin kanssa paluumatkalla, kertoo Esa-Pekka, tapauksista lapset ja onnettomuudet ovat pahimmat. On uskallettava olla avoin ja hakea apua, vain siten jaksaa. Onneksi me maalla olemme tottuneet puhumaan asioista. Totta kai jokaisella on oikeus myös omiin tunteisiin, aidosti. Tälle alalle hakeutuvat useimmiten empatiakykyiset ihmiset. Liian pitkäksi aikaa ei kuitenkaan saa jäädä hoitotilanteisiin, silloin ei jaksa tehdä tätä työtä, muistuttaa E-P. Hän harrastaa luonnossa liikkumista koiran kanssa: sekin varmasti auttaa irtautumaan työn tuomasta stressistä.

Esa-Pekka toimii aktiivisesti SPR:ssä: hän kuuluu Karstulan SPR:n hallitukseen ja kouluttautuu koko ajan. Hänellä on haaveena päästä osallistumaan joskus kriisityöhön. Olisi haastavaa pystyä antamaan oman panoksensa ääriolo- suhteissa, oli sitten kysymyksessä maanjäristys tai tsunami, nälänhätä tai suuronnettomuus.

Perheeni on aina kannustanut minua, kertoo Esa-Pekka: Laita vain paperit vetämään. Älä luovuta. Valitsin viimeiseksi työharjoittelupaikaksikin Lapin keskussairaalan Rovaniemellä. EU:n kansalliset joukot kiinnostaisivat. Esa-Pekka on vasta 23. Hän haluaa opiskella - ehkä myös lentäjäksi, maa- ja metsätalousalaa... Minulla on vahvat juuret: haluan elää ja vaikuttaa tällä seutukunnalla, tuumaa E-P.

Sait Kyyjärven kunnan myöntämän opintostipendin tänä syksynä, onneksi olkoon.

E-P: Se ilahdutti kovasti ja yllätti. Olen ostanut varusteita nimenomaan SPR-työhöni, mm. otsalampun ja jalkineet.

Olet varmasti omalla alallasi. Hyvää jatkoa.