Musta aukko

Pakina Annikki Kujalan kirjasta Sitä se on, sinisilmä

Väitetään, että kaukana, Tyynen meren eksoottisessa
kolkassa, Bermudan kolmiossa on musta aukko. Se nielee
jopa laivoja, niin ettei niitä koskaan löydy.

Minä väitän, ettei tarvitse matkustaa Bermudaan asti.
Musta aukko on paljon lähempänä. Jossain ihan vieressä.
Tosin pienoiskoossa: allekirjoittaneella ei toistaiseksi
ole ollut mahdollisuutta minkäänlaisen laivan
kadottamiseen. Pienempiä esineitä sensijaan katoaa mustan
aukon avonaiseen kitaan tuontuostakin. Kun on juuri
laskenut kynän, tärkeän paperin, silmälasit - tai jotain
muuta vastaavaa - kädestään ihan varmaan ja turvalliseen
paikkaan, niin hupsis. Käännät selkäsi ja musta aukko
toimii.

Täytyy myöntää, että välistä aukko on armollinen.
Sylkäisee ulos jo imaisemansa esineen silloin tällöin.
Onneksi. Ihana helpotus, jo kysessä oli tuiki
tarpeellinen tavara.

Toisinaan pelastajina toimivat sivulliset. Eräällä
matkallani kadotin rintaneulan. Korvaamattoman
muistoesiuneen. huomasin menestykseni, kun olin matkustanut
satoja kilometrejä ja pariin kertaan vaihtanut junaakin.
Etsin vaunusta, jossa istuin viimeksi: ei tulosta.
Optimistina kerroin asian ja matkareittini junailijalle.
Ja kaso: seuraavana päivänä kadonnut koru tuli salon
asemalle. Niin että puhuttakoon yhteiskunnan koneiston
hitaudesta mitä tahansa, niin VR toimiloistavasti.
Palautti uskoni tehokkuuteen. Ja ihmiseen.

Eräs tuttava kertoi taanoin olevansa
hävittäjäsiivooja. Ole onnellinen. Sinultahan katoaa tavaroita vain
siivotessa. Minulta katoaa muulloinkin. Varsinkin, jos
en muista välillä siivota.

Terveiset sinulle, musta aukko. Tehdäänkö sopimus:
Jos lupaat olla nielemättä todella tärkeitä esineitä,
niin minä lupaan tipauttaa suuhusi silloin tällöin pikku
makupalan. Ympärille kun pakkaa kertymään
tarpeetontakin tavaraa.