Katso lisäkuvat

Japanin reportterin matkakertomus

Jokseenkin väsymyksestä sekava ja aikaerosta johtuen oikutteva ulkomaanreportteri ilmoittautuu palvelukseen

Lähdinpä tuossa sunnuntaina noin kahdeltatoista matkustelemaan vaihtokohdettani eli Sendaita päin yhdessä kohtalotoverini Antin kanssa. Viimein ja lopulta saavuimme Japaniin tiistaina 27.9.2005, noin kello 15:00 (GMT +6) paikallista aikaa – Sendaihin saavumme tällä aikataululla noin puoli kymmeneltä illalla. Eroa alkuperäiseen saapumisaikatauluun yli 24 tuntia. Onhan se hyvä että tapahtuu, mutta toisaalta.. no niin no, onhan se hyvä että tapahtuu.

Saapuessamme Lontoon lentokentälle Heathrowiin sunnuntaina noin vartin myöhässä en äkkiseltään olisi odottanut että seuraavalle lennollemme olisi mitenkään ongelmallista keretä. Toistaalta en ollut tietoinen loistavista järjestelyistä Heathrowin kentällä, jotka sisälsivät hihnojen alittelua "oikeisiin" jonoihin ja tunnin kestävää turvatarkastusta. Loppujen lopuksi, en ollut siis ainoa jatkolennolta myöhästynyt immeinen. Näin ollen minut ja matkatoverini tungettiin paikalliseen lentoyhtiöiden käyttämään hotelliin yöksi, ja kerrottiin uuden lentomme lähtevän maanantaina 19:55 (GMT). Tästä riemastuneena painuimme hotellille nukkumaan ja seuraavana päivänä tutustuimme Lontoon nähtävyyksiin muutaman tunnin ajan ennen siirtymistä lentokentälle odottelemaan.

Jokseenkin miellyttävänkin nopeasti menneen yhdentoista tunnin lennon jälkeen saavuimme Naritan kentälle lähelle Tokiota. Pahat aavistuksemme alkoivat pahasti muuttua todeksi seisoessamme matkatavaroiden noutopisteessä vielä siinä vaiheessa kun luukut lyötiin kiinni. Tilannetta tuli setvimään varsin vikkelästi eräs paikallinen työntekijä, ja hyvin pian saimmekin kuulla että matkatavaramme ovat - missäpä muuallakaan - kuin Lontoossa. Voi ny sun. Kuvailtuamme karanneet laukkumme meidät opastettiinkin tulliin, jossa odotin varsin hartaasti iloisen näköisen miehen tonkivan reppuni läpikoitaisin. Meidät kun oli ohjattu linjalle jonka päällä luki että omaamme tullattavaa. Kaikeksi onneksi näin ei kuitenkaan päässyt käymään, sillä heti kun tullimies vilaisi minun passiani ja totesi että "Aa, tehän ootte Suomesta." niin ei hän kaverini passia edes vilkaissut. Pisteitä tullimiehelle moisesta.

Tätä kirjoittaessani istun siis Tokiosta Sendaihin kulkevassa pikajunassa, ja odotettu saapumisaika määränpäähän on noin yksi tunti. Toki kello on jo lähemmäs yhdeksän illalla, joten varsinaiseen majapaikkaamme ei ole asiaa. Tästähän kehkeytyy mielenkiintoista. Ainakin pääsee välittömästi tutustumaan edes yhteen paikalliseen hotelliin...

Jatkossa jotain muuta, kuhan nyt saan tavarani ja pääsen muuttamaan uuteen kotiini.

-- Juho Kainu

<Artikkeli on julkaistu reilusti myöhässä johtuen siitä ettei allekirjoittanut saanut käyttöönsä jokseenkin toimivaa nettiyhteyttä aikaisemmin>