Kyyjärven verkkolehti | marraskuu 2011
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Katso lisäkuvat   

Terveiset Kivijärveltä!

3.11.2011 Riitta Kytölä/Kyyjärven seurakunta

Seurakuntakerholaiset hiukan vahvennetulla kokoonpanolla tekivät retken Kivijärven kerhoon keskiviikkona 2.11. Meitä oli kaikkiaan 24 retkeläistä ja kivijärvisiä meitä vastaanottamassa diakoniatyöntekijä Outi Herttelin johdolla oli ainakin tuplaten, joten yksin ei tarvinnut olla!

Kello 10 starttasimme kirkon parkkipaikalta kohti Kivijärveä. Matka oli liian lyhyt, se kului diakonissalta kokonaan kyytimaksujen keräämiseen. Perille päästyämme söimme hyvät jauhelihakeitot ja nautiskelimme ihanat rahkajälkiruuat. Monet tapasivat tuttujaan ja  kaikilla oli ainakin yksi tuttu siellä, nimittäin entinen oma rovastikuntapappimme Kemppaisen Timo.

Timo, joka paimentaa siellä nyt Kivijärven laumaa, aloitti yhteisen tilaisuuden kertomalla Kivijärven kerhosta ja seurakunnasta. Laulettiin yhdessä virsi 474. Kanttorina toimi Kivijärven ja Kannonkosken yhteinen kanttori Sanna Turtinen. Paljastui, että 2.11. on myös suosittu syntymäpäivä, sillä paikalla olleista kaksi kyyjärvistä ja yksi kivijärvinen viettivät syntymäpäiväänsä. Heille laulettiin virsi 470 Kirkkaat riemun äänet soivat tänään sydämessäni. Kyyjärven diakonissa luki yhden syntymäpäiväsankarin, 91 vuotta täyttävän Eino Takasen, mukanaan tuoman vaikuttavan tekstin, missä Rukajärven veteraani muisteli sotajouluaan siellä jossakin. Sen jälkeen Heikki Möttönen Kivijärveltä lauloi komeasti virren 340. V.Matti Tamminen lausui kaksi runoa-Kivijärvelle hyvin sopivan Väinö Havaksen Testamentti pojalleni ja Uuno Kailaksen Riemulaulu.  Runojen jälkeen kuulimme Urho Väisäsen ja Toini Pölkin laulavan laulun "Kanssani käy Jeesus". Matti Ruusuvirta lausui runon, missä ihminen etsi parempaa ja sopivampaa ristiä itselleen, kun ei ollut oikein tyytyväinen entiseen. Saara Vähämäki kertoi jouluun valmistautumisesta, miten ei tänä vuonna aio laittaa joulua. Jos ei nyt ihan vähän sitten...Ja jos nyt tänä vuonna laittaakin, niin ei ainakaan ensi vuonna! Saara luki myös Margit Korpeisen mukaanaan tuoman tekstin puutteellisen kielitaidon mukanaan tuomista riskeistä.  Katri Pakka lauloi ihanan Itkevän huilun. Sokerina pohjalla oli vielä Sulo Tammisen juttu Sisälähetyseuran Kaakisesta, joka tiesi miten saadaan mikä tahansa joukko häviämään nopeasti.

Aika kului liian nopeasti. Suoritettiin arvonta ja juotiin kahvit. Mutta ei siinä kaikki! Sen jälkeen siirryttiin kirkkoon, missä Timo esitteli kirkkoa ja piti loppuhartauden. Kivijärven kirkon alttaritaulu on vaikuttava Carl Bengtsin "Pietari kieltää Jeesuksen". Sen lahjoittaneella tuomari Toivo Anjalalla oli yksi ehto: alttaritaulussa piti näkyä kukko! Kukkokin siitä todella löytyy, mutta huomio kiinnittyy Jeesukseen ja Pietariin. Jeesus katsoo lempeällä katseella juuri Mestarinsa kieltäneeseen Pietariin. Jeesuksen lempeän katseen alle kirkkoon ja alttarille mekin, monella tavoin Jeesuksen kieltäneet ja pettäneet, syntiset ihmiset saamme tulla, kertoi Timo. Sisimmässämme taistelee aina usko ja epäusko- kirkko on sitä varten, että usko pääsisi voitolle meissä. Yhteinen hetki päätettiin virteen 301.

Tuliaisiksi veimme ajatuksia ja sanontoja sisältävän kirjan. Muistoksi kirjan kanteen kirjoitimme Dag Hammarskjöldin sanat: "Yksinäisyys ei ole niin murheellista siksi, ettei ole ketään jakamassa minun taakkaani, vaan siksi, ettei minulla ole muuta kannettavaa kuin oma taakkani." Saimme taas viettää ihanan hetken, melkein päivän yhdessä - kiitos Taivaan Isälle siitä! Ja kiitos kaikille mukana olleille parhaasta mahdollisesta matkaseurasta ja tietenkin Outille, Timolle ja Sannalle sekä kaikille mukana olleille kivijärvisille! Kyyjärvellä tavataan seuraavaksi, jos Herra suo!

Päivä oli iloinen, mutta siinä oli myös tumma raita. Emme voineet unohtaa, että olimme reissussa ensimmäistä kertaa ilman kerhon kanttoria, Vilho Korpeista, jonka lauluista ja kanteleen soitosta saimme aina nauttia kaikilla retkillämme. Ei kuultu "Vaari-vainaan kannelta" eikä muitakaan lauluja. Vilhon soitto vaikeni kesän kynnyksellä. Kiitämme Taivaan Isää Vilhosta! Onneksi meillä Jeesukseen uskoen on iankaikkisuustoivo ja luja luottamus siihen, että kerran saamme olla vielä yhdessä Vilhon kanssa taivaassa soittamassa ja laulamassa Jeesuksen -Karitsan - kunniaksi!