Saunakylän pienviljelijäyhdistys 80v.

Yhdistyksemme historia alkaa 1920- luvulta, joten kirjoitan sen Nopola Newsiin jatkokertomuksena.

Saunakylän pienviljelijäyhdistyksen historiikin on koonnut pvy:n kunniapuheenjohtaja Sulo Tamminen yhdistyksen 70-vuotis juhliin. Sulon kirjoittamaa historiikkia on vuodelle 1995 saakka. Itselleni jää viimeinen kymmenvuotiskausi eli vuodet 1995-2005.

Alkusanat

On myönnettävä tosiasia, että Suomessa on epäkohtia, eikä läheskään kaikkialla ole tasa-arvoa. Eräässä mielessä meillä tasa-arvo kuitenkin on, nimittäin kello vaihtaa vuorokauden kaikille samanaikaisesti. Noin arkikielellä sanottuna, me vanhenemme kaikki yhtä aikaa.

Kun on kysymyksessä jokin järjestö, seura tai yhdistys niin vuosien ja vuosikymmenien kertymä ei ole taakaksi vaan paremminkin kunniaksi.

1920-luku

Saunakylän pienviljelijäyhdistys perustettiin vuonna 1925. Tuolta ajalta ei ole pöytäkirjoja, joten yhdistyksen alkuajan hankkeista ja ensimmäisistä puuhamiehistä on tietoa perin vähän.

Yhdistyksen vetäjänä oli silloinen kauppias Matti Hytönen. Hän oli kotoisin Suolahdesta, mutta muuttanut kylään avioiduttuaan saunakyläläisen Hilja Palanderin kanssa. Pariskunta piti kauppaa Koiviston (Lauri Koivisto) paikalla.

Kaikki saunakyläläiset eivät perustettuun yhdistykseen liittyneet, sillä kylässä toimi jo ennestään Saunakylän Maamiesseura. Maamiesseura vaikutti laajalla alalla. Sen piiriin kuului Saunakylä Perhon rajasta lähtien ja silloinen Kumpula aina Kivijärven rajasta Karstulan rajaan saakka. Näin ollen Pienviljelijäyhdistys toimi alkuaikoina Maamiesseuran varjossa.

1930-luku

1930-luvulla Pienviljelijäyhdistyksen toiminta pääsi kuitenkin vauhtiin. Karjanhoito, maanviljely ja puutarhanhoito oli tuohon aikaan alkeellista, joten tietoa ja neuvoja tarvittiin. Neuvojina kylässä liikkuivat mm. Eino Möttönen ( myöhempi Palovesi ) ja Paavo Jäntti. Neuvojien opastuksella istutettiin kasvimaat, marjapensaat ja kukkaistutukset.

1930-luvun alussa kiellettiin pitämästä karjaa "vallan metsässä", joten laitumentekokurssit tulivat ajankohtaisiksi. Pienviljelijäyhdistys hankki tällöin hevosvetoisen laidunkarhin. 30-luvun muita hankintoja olivat käsipyöritettävä viljanlajittelija, turnuskeppi, heinänsiemenen kylvökone ja pellavaloukku.

Pienviljelijäyhdistys aloitti 30-luvun lopulla myös retkien järjestämisen. Retkiä tehtiin useinmiten Aaro Kivipuron kuorma-autolla, jossa oli lavalla vanerikoppi suojaamassa tuulelta ja sateelta. Istuimina muutamia penkkejä. Retkimieli oli korkealla, sillä kyyti oli silloin perin harvinaista.

Sotien edellä Saunakylällä oli vielä paljon väkeä, varsinkin nuorten osuus oli suuri. Sen vuoksi silloisissa pienviljelijäyhdistyksen ompeluseuroissa oli väkeä tuvan täydeltä, vaikka Maamiesseura toimi vieläkin vilkkaammin. 30-luvun lopulla yleinen lama hellitti. Etenkin metsätöitä oli Saunakylällä yllin kyllin, olipa vielä kortteerimiehiä kylän ulkopuoleltakin.

Juuri ennen sotaa kerhotoiminta oli vilkasta: oli paljon nuoria, kaikilla työtä ja elämä näytti lupaavalta. Uudisraivaus ja laiduntenteko oli lisääntynyt valtion avustusten myötä.

Vuonna -39 ilmestyi kuitenkin maahamme ja Saunakylällekin sodan uhka. Marraskuun lopussa Suomi joutui talvisotaan ja Saunakylän koulunkin oppilaista kaatui 25, kaikkiaan Kyyjärveltä 74.

Välirauhan jälkeinen jatkosota kesti vuoden -44 syksyyn saakka. Jatkosodan keväällä -44 paloi Ojalan talo. Tämä palo tuhosi myös vanhat Pienviljelijäyhdistyksen pöytäkirjat.

Jatkuu syyskuun numerossa!