Moottoripyörällä Tiipetiin (9)

1.3.2009 Kuvat ja teksti: Erkki Peura / AT

Urumqi:ssa vietimme muutaman päivän, kuin ihmeen kautta Tatu löysi uuden takarenkaan. Kiinassa 17 tuuman moottoripyörän renkaan eivät ole kaikkein yleisimpiä tuumakokoja.

Taasen aloimme miettimään, että mitäs nyt pitäiskö jatkaa vielä eteen päin. Sitten teimme päätöksen, että kierrämme Borohoro vuoriston sen pohjoispuolta Kazahstan:in rajalle asti ja takaisin vuoriston eteläpuolta Urimqi:iin.

Seuraavana päivänä siitä sitten matkaan kohti länttä. Shihezi:n kohdalla meidät yllätti todellinen hiekkamysky (kuvassa), näkyvyys pahimmillaan oli vain noin 50 metriä. Onneksi myrskyä kesti vain muutaman kilometrin, mutta tulipahan sekin koettua.

Tie oli yllättävän hyvässä kunnossa ja kun olimme leppoisasti edenneet muutaman sata kilometriä aloimme katselemaan ruokapaikkaa ja samalla myös yömajaa. Pysähdyimme pienen järven rannalla olevaan kylään sen hienojen maisemien takia. Järvi, Taivaallinen järvi sen paikallinen nimi, oli noin 2000 metrin korkeudessa. Paikalliset kertoivat, että vain muutama päivä aiemmin olivat jäät lähteneet järvestä, todella idyllinen paikka. Tarkoitus oli jatkaa matkaa hieman isompaan kaupunkiin tai kylään mutta kuinka ollakkaan tänne me sitten jäimme yöksi sillä seuraavaan paikkaan olis ollut turhan pitkä matka

Laverilla nukutun yön ja kevyen aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa Kazahstan:in rajalle. Tänä päivänä emme oikeastaan tehneet mitään muuta kuin ihailimme paikallisia maisemia sillä ne olivat niin poikkeavia verratuina mihinkään muuhun osaan Kiinaan. Maisemat olivat kuin olisi ollut keski-euroopassa eikä Kiinassa ollenkaan. Iltapäivällä söimme lounaan rajakaupungissa jossa yksi pitkä katu oli puolin ja toisin täynä ravintoloita. Meidän valinta oli tietenkin sen mukaan missä oli kauneimmat tarjoilijat. Myöhäisen lounaan jälkeen Kiinan ja Kazakhstanin SARS:in sulkemalle raja-asemalle.

Rajavisiitin jälkeen yöksi Yining kaupunkiin, jossa pääsimme paikalliseen TV lähetykseen sekä lehdistön haastatteluun. Yining:ssä ei varmaankaan kovin usein länsimaalaisia motoristeja vieraile.

Aikaisin aamulla suuntasimme kohti itää, elikkä takaisin kohtiUrumqi:a mutta nyt Borohoro vuoriston eteläpuolta pitkin. Muutaman kymmenen kilometriä ajettuamme tulimme paikalliselle markkinapaikalle jossa tarjolla oli kaikkea mitä maataloudessa tarvitaan ja varmaankin meidän milestä kuhtuulliseen hintaan. Tässä osassa Kiinaan elämä on kaukana siitä mitä se on Pekingissä tai muissa idän suurkaupungeissa. Paikalliset elävät hyvin lähellä sellaista aikaa joka Suomessa oli joskus 50 luvulla. Maatalous on se joka ihmisille tuo leivän pöytään ja sen kyllä huomaa kaikkialla, suuria karja-, lammas-, sekä hevoslaumoja joka puolella.

Eräässä pienessä kylässä jossa etsimme tietä tapahtui jotain omaperäistä. Paikallinen perhe oli ollut ostoksilla ja heidän kotimatkastaan syntyi pieni kuvakollaasi. (katso lisäkuvat 8-11)

Tie ei ollut kovinkaan hyvä ja mitä idemmäksi meninne se vain paheni. Jossain vaiheessa havaitsimme sen tosiaan loppuvan. Jatkosta kysellessämme paikalliset kehottivat meidän menevät Urumqi:iin samaa reittiä kuin olimme sieltä tulleet. Tämä vastaushan ei meitä estänyt jatkamasta siihen suuntaan jonka olimme valinneet. Olisi tietenkin ollut järkevää uskoa heitä jotka asian tietävät meitä paremmin mutta kun ei, piti vain tehdä se minkä olimme suunnitelleet.

Tässä osassa maata on vielä paljon ihmisä joiden toimeentulo ja elämä on hyvin lähellä Mongolien elämää, elikkä ovat lähestulkoon täysin riippuvaisia luonnon antimista, karjasta sekä asuvat jurttaa muistuttavissa siirrettävissä asumuksissa.