Kyyjärven verkkolehti | heinäkuu 2008
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Tuhottu sävelteokseni

Minut on tuhottu! Luomisvoimani on iäksi mennyttä! Inspiraation lähteeni samoin! Nuotit, partituurit, jopa muistiinpanot! Molemmat hanurilaatikkoni!


Rovasti Pohdon tervetuliaispuhe 200-vuotisjuhlassaKunnia sinne mihin se kuuluu

Näytä kaikki Kuusniemen kuulumiset

Heikki Luoma

Heikki Luoma on Kyyjärvellä syntynyt kirjailija. Hän on kirjoittanut urallaan kymmeniä suosittuja romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia ja ja televisiosarjoja.

Lue esittely Wikipediassa

 Heikki Luoma / Nopola News

________________________________________

 

Yhteistyössä mukana myös - Tutustu - Klikkaa:

 

Rovasti Pohdon tervetuliaispuhe 200-vuotisjuhlassa

7.7.2008 Heikki Luoma / Kuusniemen kuulumisia

ON ISÄT TÄÄLLÄ TAISTELLEET. Tällä paikalla tulevat mieleeni Isänmaan virren säkeet: On isät täällä taistelleet, ja uskoneet, ja toivoneet.

Rakkaat kuusniemeläiset! Olemme kokoontuneet tälle paikalle, jossa tasan kaksisataa vuotta sitten pitäjämme miehet nousivat taisteluun sen asian puolesta, jonka vilpittömästi uskoivat oikeaksi. Heidän kohdallaan toteutui se väistämätön historian liikkeen laki, että maailman mahtajien vallanhimon seurauksista joutuvat lopulta aina vastaamaan aivan tavalliset pienet ihmiset.

Vuonna 1808 olivat vieraan vallan ratsut pitkin kesää polkeneet pitäjämme kamaraa, aiheuttaen pelkoa tavallisen kansan keskuudessa. Ryöstöt, pakko-otot ja väkivallanteot olivat karkottaneet asujamistoa erämaiden  piilopirteille, ja vain muutamat rohkeat talonpojat ja virkamiehet koettivat tehdä sen mikä oli yleisen edun kannalta välttämätöntä. En käy tässä yhteydessä kuvaamaan sitä kaikkea, mitä pitäjämme läpi kulkeneet vihollislaumat aiheuttivat tavallisella väestölle, mutta lopulta oli pitäjän parhaitten miesten mitta täysi, ja he päättivät tehdä lopun tuosta läpikulkevien  joukkojen mielivallasta. Ja kuten tiedämme, heitä johti  nuori kappalainen, joka vastoin kaikkia periaatteitaan tarttui miekkaan, silläkin uhalla mitä Raamattu sanoo sen seurauksista.

Nykypäivän näkökulmasta, myöhemmän historiallisen tietämyksen valossa, voidaan tuota vastarintaan ryhtymistä arvostella ja leimata se harkitsemattomaksi. Eikö alistumalla olisi saavutettu parempi lopputulos, ja kalliita ihmishenkiä säästetty, kun kuitenkin kävi niin kuin kävi, ja seurasi yli sata rauhan vuotta Äiti-Venäjän yhtenä maakuntana? Kuitenkin, kun tuli pääsee irti, niin ei silloinkaan jäädä toimettomina odottelemaan että tuli tekee tuhoaan, ja sitten jälkeenpäin katsota mitä ehkä jäi jäljelle. Niin eivät tehneet rohkeat Kuusniemen miehet, ja sen vuoksi me jälkipolvet voimme tällä paikalla seistä pää pystyssä.

Kuinka kotimaakuntani runoilija muotoilikaan tuon taistelutahdon ennen Talvi- ja Jatkosodan suuria koettelemuksia, tavalla, joka yhtä hyvin sopii myös vuoden 1808 tapahtumiin:

Ei pojat sankarikansan,
voi kuin koirat kahleitaan nuolla,
he tahtovat kohota korvestaan,
ja kunnian kentillä kuolla.

Niin, historian tapahtumien mielettömässä kurimuksessa tapahtuu tekoja, jotka mieluummin unohtaisimme, mutta myöskin tekoja, joista yksilöt ja koko kansakunta voivat olla ylpeitä. Tällä paikalla teemme kunniaa niille miehille, jotka antoivat kalleimman uhrinsa läheistensä tulevaisuuden vuoksi. Inhimilliseltä kannalta emme saa unohtaa myöskään niitä ihmisiä, jotka kaukana vieraalla maalla, ehkä jopa tietämättöminä minkä puolesta taistelivat, antoivat henkensä tällä samalla paikalla. Vieretysten lepäävät nyt Kuusjoen viileässä rantasomerikossa niin seppä Mats Matinpoika Mielityinen kuin rajakarjalasta Venäjän armeijaan pakko-otettu kuormarenki Feodor Ivaninpoika Kondratjeff. Ei kumpikaan heistä halunnut sotaa.

Toisissa oloissa he olivat voineet tavata toisensa vaikkapa seppä Mielityisen pajassa, jossa laukkuryssä Feodor olisi ehkä vaihdattanut hevoselleen uudet kengät. Mutta, kuinka eräs toinen runoilija tuon muotoilikaan:

Ei voi hän vieraaksi majaasi tulla,
hän onhan vihollinen.

Niin, rakkaat kuusniemeläiset! Näiden sanojen myötä toivotan teidät tervetulleiksi  tähän juhlatilaisuuteen. Hiljentykäämme nyt kuuntelemaan arvoisan kanttorimme tätä tilaisuutta varten säveltämää musiikkiteosta.

Vielä kerran tervetuloa, ja viihtykää hyvän musiikin parissa.