Kyyjärven verkkolehti | lokakuu 2008
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Katso lisäkuvat   

Moottoripyörällä Tiipetiin (2)

18.10.2008 Teksi ja kuvat: Erkki Peura - AT

Lensin Pekingiin viikkoa ennen matkan aloituspäivää jotta vielä avoimet asiat saataisiin yhdessä kuntoon kuten kartat, luvat, pyörien viimeiset huollot jne.

Peking ennen matkaa

Se, että SARS oli aiheuttanut useita kuolemantapauksia Kiinassa alkoi olla todella vakavasti otettava huolenaihe lähdön kannalta. Pekingissä oli muun muassa yksi sairaala varattu kokonaan SARS tapauksia varten, mikä käytännössä tarkoitti tämän suuren sairaalan eristämistä täydellisesti muusta maailmasta. Myös koulut olivat sulkeneet ovensa viruksen takia. Huhuja myös liikkui koko Pekingin eristämisestä tai ainakin turhan ’ihmisliikenteen’ tulon ja menon rajoittamisesta tähän suurkaupunkiin. Tutkijat eivät olleet vielä selvittäneet syitä miten virus leviää ihmisten välillä ja tämä aiheutti keskusteluja siitä josko meidän olisi siirrettävä matkaa johonkin toiseen ajankohtaan, ehkä jopa seuraavaan vuoteen.

Tiipetiin tarvittavista luvista kyselimme useasta eri paikasta ja voi sanoa, että saimme kaikenlaisia vastauksia. Paras vastaus oli hyvin kalliista ohjattusta matka siihen vaihtoehtoon, että meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä Tiipettiin ja kaikkea näiden välitä. Kaiken kyselyiden ja niihin saatujen vastauksien lopputuloksena oli, että hommataan luvat Golmud:sta, sillä sieltä ne varmaa saadaan paikallisesta toimistosta.

Huolimatta SARS:sta ja matkustuslupien epämääräisyydestä päädyimme lopputulokseen, että matkalle lähdetään sen suunnitelman mukaan jonka olimme tehneet.

Lähtö kohti Tiipettiä

Matkaa edeltävä iltana tietenkin syötiin juhlailallinen hyvässä seurassa kuten asiaan kuuluukin.

Aikainen aamu huhtikuun 26 päivä oli matkan aloituspäivä. Kaikki muut paitsi Tatu asuivat lähellä keskustaa joten sovittiin yhteinen tapaaminen kehä-5 ja Badalinin moottoritien risteykseen, josta sitten yhteinen matka voisi alkaa kohti Tiipettiä.

Olimme valinneet hieman pienemmän tien Pekingistä poistumiseen koska oletimme, että se olisi niin liikenteen kuin myös viruksen kannalta helpoin vaihtoehto. Kun pääsimme kaupungin rajalle meitä odottikin yllätys sillä vastassa oli ensimmäinen SARS:sta johtuva pysähdys ja niitä jatkui sitten koko matkan ajan. Huhut Pekingin eristämisestä SARS-viruksen takia eivät olleet huhuja vaan totisinta totta. Kaupungin rajalla, pienessä kylässä oli poliisi tarkastuspiste jonka tarkoitus oli estää ihmisliikenne kaupungista pois näin estäen viruksen leviäminen maaseudulle. Mikäli virus leviäisi maaseudulle se voisi helposti aiheuttaa vakavan epidemian koska terveydenhoito Kiinassa suurien kaupungien ulkopuolella on hyvinkin heikoissa kantimissa. Siinä sitä sitten oltiin, ajettu vain noin 50 km ja nämä poliisimiehet vaativat, että meidän on käännyttävä takaisin. Onneksi sen verran Kiinassa asuneina (China old hand) tiesimme, että asiat hoituu kunhan pysytään rauhallisina ja annetaan ajan hieman kulua. Jonkin ajan päästä pääsimme yhteisymmärrykseen paikallisten viranokaisten asiasta. Meidän henkilö- sekä pyörien tiedot kirjattiin ylös ja sitten pääsimme jatkamaan matkaa.

Tavoitteena oli ajaa kahdessa päivässä Yinchuan:in kaupunkiin Ningxia:n provinsissa. Tämä tarkoitti noin 700 km päivämatkaa, joka Kiinan maaseututeillä voi on hyvinkin haastavaa. Kun pääsimme ensimmäisen päivän yöpymiskohteeseen, Qingsihuihe kaupunkiin meitä odotti yllättävä uutinen ’teillä ei ole tilaa majataloissa’. Todellakin kaikki paikat olivat kiinni, ei ollut yhtään hotellia auki matkustajille vaikka niiden ovet olivat auki, ei edes ravintolaa jossa olisi voineet syödä. Nähtävästi sana kiiri kaupungissa nopeasti sillä kun ajoimme seuraavan hotellin eteen juoksi meidän edellä mies joka lukitsi ovet ketjulla juuri ennen kuin ehdimme sammuttaa moottorit. Meidän ympärille alkoi kerääntyä lisää ihmisiä ja tunnelma oli vähintäänkin outo. Vasta kun ihmisjoukosta alkoi kuulua ‘feidian’ huudahduksia, tajusimme: he luulevat että tuomme SARS:sia tullessamme! Lyhyen neuvottelun jälkeen päätimme, että yöpymiskohde täytyy olla Hoh Hot, Nei-Mongolia provinssin pääkaupunki sillä varmaankin kaikkissa maaseutukaupungeissa vastaanotto olisi samanlainen kuin tässä. Ilta oli jo pitkällä ja aurinko laskemassa mikä Kiinassa tarkoittaa riskien valtavaa kasvamista tien päällä. Tatu ensimmäisenä piti kunnon vauhtia päällä siihen asti kun oli vielä luonnonvaloa jonka jälkeen vauhti laski, mutta ei kovinkaan paljon. Päästyämme Hoh Hot:iin valitsimme suurimman hotellin mikä kaupungissa oli ajatuksena, että se varmaankin on auki maksaville asiakkaille, ja näinhän siinä sitten kävi. JATKUU...