Mitä mitä - palautetta keventämiseen

Postia maaliskuun juttuuni. Eivät kehdanneet nimeään antaa: "Kirjoita vain yleisesti."

"Koittaa nyt paljastaa, miten uumaprojekti etenee: sitä odottaa moni." Tiedä häntä. Oliko se nyt marraskuuta, kun julkisesti tunnustauduin huolestuneeksi diapetes2-riskistäni ja samalla yrittelin herätellä muitakin.

Kyllä me useimmat tunnistamme vaarat ja vauhdin, mutta jotta tieto muuttuisi lihaksi tai siis läskittömyydeksi, se vaatii tekoja. Ihmiset ovat kovin erilaisia ja hyvä niin: jokainen taaplaa tyylillään, mutta on mukava saada vinkkejä. 

- En syö enää karkkeja. / Vaikka olen aikuinen, pidän karkkipäivän ja syön kerralla niin paljon, että tekee pahaa.

- Juon vettä paljon. / Juon aterian aluksi lasillisen vettä. / Aina kun tekee mieli ylimääräisiä välipaloja, käyn juomassa lasillisen hyvin laihaa mehua. (Ihokin on parempi!)

- Nakerran näkkileipää paljaaltaan, kun tekee mieli pureskella. Näkkileipää on tosi monta eri makua.

- Otan aina hieman pienemmän annoksen kuin tavallisesti, vaikka vain teelusikallisen vähemmän.

-  En santsaa, vaikka mieli tekisi. (Jos ei voi vastustaa, santsaa niin paljon, että varmasti voi pahoin ja tajuaa, ettei olisi kannattanut. Jospa siitä oppisi jotain.)

- Syön leipää kahvin kanssa. / Herkuttelen  kahvileivällä vain viikonloppuisin / kylässä / juhlissa.

- Leivän päälle vain yhtä sorttia.

- Raastan joka päivä porkkanan lautaselleni. (Antaa väriä ja terveellistä lisää.)

Käypiä neuvoja kaikki: voimme allekirjoittaa ne. Aluksi vaikka vain päiväksi tai viikoksi kerrallaan. Siitä se lähtee.

                                                      Jatkuuuuuu