Kyyjärven verkkolehti | elokuu 2011
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Liisa Hautasen muisto

Liisa Hautanen os. Takanen syntyi 18.1.1933 Otto ja Elli Takasen perheeseen ensimmäisenä lapsena. Sittemmin sisaruksia seurasi lisää; Matti, Usko ja Raija.



Katso lisäkuvat   

Liisa Hautasen muisto

27.7.2011 Mirjam Huotari-Kallinki

Liisa Hautanen os. Takanen syntyi 18.1.1933 Otto ja Elli Takasen perheeseen ensimmäisenä lapsena. Sittemmin sisaruksia seurasi lisää; Matti, Usko ja Raija.

Jo nuoruudessaan Liisa löysi Jeesuksen sydämeensä ja varmisti näin ikuisuusasiansa. Liisa löysi rinnalleen myös uskovan puolison, Mikon, jonka kanssa yhdessä he saivat palvella Herraansa. Seurakuntayhteys löytyi helluntaiseurakunnasta. Liisa ja Mikko halusivatkin välittää ilosanomaa rakastavasta Jumalasta, joka antoi oman Poikansa, jotta syntinen ihminen saisi anteeksi ja iankaikkisen elämän sekä rauhan Jumalan kanssa. Liisa ja Mikko vihittiin 50-luvun alkupuolella.

Ahkerana Liisa myös oli valmis monenlaiseen toimeen. Työhistoria ei jääkään yhteen toimenkuvaan. Töitä käytiin tekemässä myös Ruotsin puolella. Liisa koki, mitä on olla tehdastyöläinen, mitä olla keittiöllä, mitä ompelimossa, mitä leipomossa ja mitä olla perhepäivähoitajana. Liisan työura kesti aina 60-vuotiaaksi.

Työura kertoo myös jotain Liisan mielenkiinnon kohteista: musiikki, käsityöt, kukat, koirat, lapset, leipominen. Kun Liisa ja Mikko siirtyivät isännöimään Liisan kotitaloa, puuhella saikin siirtyä syrjään leivinuunin tieltä. Yhdessä Liisalta ja Mikolta syntyi myös ruisleipä juuresta.

Liisa oli luonteeltaan ystävällinen. Vielä Pienkodissa ja Kivirannassa toisinaan kantoi asuintovereidensa kokemuksista huolta. Oikeudenmukaisuus oli Liisalle tärkeää. Totuutta ei saanut muutella.

Mutta osasi Liisa olla myös itsepäinen. Kun Liisa päätti pääsevänsä Vilppulaan Evankelistakodille helluntaiseurakunnan retkelle, ei siinä auttanut muu kuin mutkista huolimatta järjestää asiat siten, että se onnistui.

Liisa ei kuitenkaan ollut turhantarkka, onneksi. Muuten elämä itse jo sairaana ja sairasta puolisoa hoitaen olisi voinut käydä turhan rankaksi. Liisan sydämen suuruudesta ja vahvuudesta kertoo se, että sairasta puolisoa hoitaessaan hän ei tullut kiinnittäneeksi huomiota omaan hiipivään parkinsonin tautiinsa. Lopulta kuitenkin seurasi pitkä lääkärikierros ja lopulta diagnoosikin, parkinson.

Maanantaina 27.6.2011 Kivirannassa aamukierron aikaan Liisa vielä reagoi sen, mitä sairaudeltaan enää kykeni. Siinä aamun aikana Liisa kuitenkin siirtyi paremmille maille.

Meitä jäljelle jääviä lohduttakoon ikävän keskellä se, että Liisan on nyt hyvä olla. Liisa kuunteli mieluusti, kun Raamattua luettiin ja haki sieltä itsekin lohdutusta. Lohduttakoon Johanneksen evankeliumin 14. luvun jakeet 1 - 4 nyt meitä yhdessä Paavalin Ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen neljännen luvun lopun kanssa. 

Liisan maallisen tomumajan siunaaminen toimitettiin läheisten läsnäollessa Kyyjärven hautausmaan kappelissa lauantaina 9.7., mistä jatkettiin kirkon sivusaliin muistotilaisuuteen. Siunaamisen toimitti Kyyjärven helluntaiseurakunnan pastori Mirjam Huotari-Kallinki. Kyyjärven luterilaisen seurakunnan kanttori Minna Erkkilä hoiti säestämisen ja urkumusiikin. Muuten musiikista vastasi helluntaiseurakunnan kuoro. Muistotilaisuutta väritti tuo Ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen jälleennäkemisen toivo, Jeesukseen uskovan ei tarvitse sanoa hyvästejä - voi sanoa näkemiin.