Kyyjärven verkkolehti | helmikuu 2010
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Katso lisäkuvat   

Einon partioilta

2.2.2010 Eevaliisa Hakola/ Kyypartio

Eino pakattiin lämpöiseen styroxlaatikkoon, hän oli lähdössä vierailulle, ekaa kertaa sitten Nopolaan muuttamisen jälkeen.

Me onnekkaat tiistai-illan partiolaiset saimme Einon ja hoitajansa Annin vieraaksi koloiltaamme.
Eino on paksuhäntägekko. Laji on lähtöisin Afrikasta.  Anni ja perheensä ovat hoivanneet Einoa syksystä asti. Lemmikkinä Eino on mitä mainioin. On seurallinen, hieman utelias ja helppohoitoinen. Ei aiheuta allergiaa ja hänen kanssaan voi leikkiä ja touhuta. Eino asustaa terraariossa, jossa voi olla hiekkaa, turvetta, jotain kasveja. Eino pitää luolastaan, ja tykkää mennä pimeisiin paikkoihin piiloon. Eino on myös hyvin sisäsiisti, hänellä on terraariossaan oma käymäläpaikka.

Eino syö elävää ravintoa, ei mitään rehuja vaan lihaa. Heinäsirkat ja jauhomadot maistuvat. Myös vitamiinit kuuluvat ruokalistalle. Einon paksu häntä toimii vararavinnon sijoituspaikkana. Hännästä voi ilmeisesti päätellä, onko ravinnonsaanti riittävää. Janojuomana maistuu raikas vesi.

Eino ei harrasta uimista, ja hänen pienet hennot varpaankyntensä sopivat kiipeilyyn tasaisilla pinnoilla. Einolla ei siis ole imukuppivarpaita niinkuin useilla gekoilla on.

Paksuhäntägekko on pitkäaikainen lemmikki, se voi elää jopa 30 vuotiaaksi. Ja silloin sillä voi olla mittaa 30 cm. Eino oli nyt ihan käteen sopiva, nuori poika. Hän oli luonut nahkansa viime yönä - ja syönyt sen. Nahka muutuu ennen irtoamista vaaleammaksi.

Oli hienoa saada tutustua Einoon, aika moni uskalsi pitää häntä kädellään. Eino nuoli kielellään huuliaan, olisivatko kylmästä rohtuneet? Toivotaan että vierailu ei stressannut Einoa ja hän saa jatkaa mukavia talvipäiviään perheensä parissa.

Einon vierailu liittyi lemmikkitaitomerkin suorittamiseen. Palataan tutumpiin lemmikkeihin lehmästä - kissaan, myöhemmin.