Kirkonmäeltä nähtyä

Rovasti Pohto on lupautunut kolumnistiksi palstallemme.

Alkuun sovimme muutamasta kerrasta vuodessa, mutta mikäli seurakuntalaiset haluavat, Pohto on luvannut vierailla palstoillamme useamminkin. 

Matias Pohto:

Rakkaat seurakuntalaiset. Huomasimme tässä eräänä päivänä vaimoni Suvin kanssa, että tänä kesänä tulee kuluneeksi kymmenen  vuotta siitä, kun sattuman oikusta osuimme tulemaan samana päivä, niin, jopa samalla kyydillä Kuusniemelle. Minä ensimmäiseen pappisvirkaani, Suvi kunnan kultuurisihteeriksi. Opetteluahan se oli puolin ja toisin, enkä nyt suinkaan tarkoita parisuhdettamme, joka leimahti ilmiliekkeihin jo samana kesänä. Kuusniemi on vanha seurakunta, ja täällä ovat vuosisatoja vaikuttaneet samat vomakkaat suvut. Pitäjän valta-asemat ovat niin sanoakseni vakiintuneet, niin että valta on saattanut siirtyä suvuttain isältä pojalle ja niin edelleen ikään kuin perintönä.

Tämä lienee tuonut pitäjäläisille tiettyä turvallisuuden tunnetta, mutta pitkään vallassa oleminen saattaa aiheuttaa myöskin tiettyä vallan keskittymistä, ja sitä mukaa herättää kasvavaa katkeruutta oppositiossa, joka ei saa ääntään kuuluviin. Sanalla sanoen, vakaus saattaa muuttua taantumukseksi, ilmapiiriksi, jossa hyvätkään asiat eivät etene.

On sanottu, että seurakunnan ylimmän paimenen tulisi pitäytyä vain hengellisissä ja kirkollisissa asioissa. Tiettyyn rajaan saakka olen samaa mieltä, mutta kun olen myös kuntalainen, en ainoastaan seurakuntalainen, ja kun tunnetusti elän avioliitossa Kuusnimen kunnanjohtajan kanssa, niin en voi välttyä omakohtaisesta suhteesta myös kunnan maallisia asioita kohtaan. Leikillisesti on sanottu, että Kuusnimen maallinen ja kirkollinen valta saattavat sekoittua keskenään. Yhtä leikillisesti, teidän suosiollisella luvallanne, uskalla sanoa, että erotan kyllä helposti toisistaan vaimoni kaksi eri roolia, ja samoin tiedän hänen ajattelevan. Kunnan ja seurakunnan antamat roolit jätämme pappilan makuuhuoneen oven ulkopuolelle.

Niin, rakkaat kuntalaiset.  Kymmenen  vuotta on mennyt kuin siivillä. Kertaakaan minun ja vaimoni mieleen ei ole tullut, että voisimme jättää rakkaaksi tulleen Kuusniememme. Meidän lapsemme ovat syntyneet täällä, ja täällä haluamme heidät aikuisiksi kasvattaa. Tulkoon heidän osaksensa ja milenperinnöksensä  kaikki se hyvä, mitä Kuusniemen lainen maaseutupaikkakunta  omilleen tarjoaa. Kuusniemi on tietyllä tavalla milentila, ihmisen mittainen asuinympäristö, jossa kaikki tuntevat toisensa, ja jossa lähimmäinen ei ikinä kasvoton ohikulkija,  vaan hän ikään kuin kuljettaa mukanaan koko sukunsa historiaa ja perinnettä.

Ja joskus, kun Kuusnimen nuoret, omatkin nuoremme ennen pitkää,  lähtevät kokeileman siipiään maailmalla opiskelun tai työn merkeissä, niin uskon että jokainen heistä ylpeydellä uskaltaa sanoa, että minä olen kotoisin Kuusniemeltä. Ihminen, joka ei kehtaa sanoa mistä on kotoisin, ei ole mistään kotoisin.

Rakkaudella teidän rovastinne Matias Pohto