Joulumuisto

Kuukauden runo on Terttu Pitkäsen (1929-1991) kirjoittama.

Oli kahlattu läpi marraskuu
ja sää oli kurja, satoi vettä ja räntää.
Pilvet riippuivat puhelinlankoja laahaten,
niin että ne olisi voinut vetää alas pyykkiseipäillä
(jos nyt nykyihminen tietää mikä sellainen onkaan.)
Tultiin joulukuulle ja lankesi lisävero,
lonkkaa kolotti ja mieli oli muutenkin maassa,
työtä oli kädet täynnä (ja Luojan kiitos edes siitä).
Sitten piti pestä ja kuurata, leipoa torttuja.
Sanoivat, että joulu oli tulossa, mutta uskomattomalta se tuntui.

Ja sitten: Yht´äkkiä lapset lauloivat kuusen luona
ja se sävel tuli kuin jostakin kaukaa.
Oli avara tupa, ja se tyttö istui lieden luona
ja mummo hyräili samaa virttä.
Takassa oli tuli - ja kun pukki kolisteli sisään,
sillä oli - ihme ja kumma - jalassaan isän tallisaappaat.

Ja oi sitä riemua, kun lahjat avattiin!
Tyttö sai elämänsä ensimmäisen kirjan:
Andersenin kauneimmat sadut, luki kannessa.
Se oli toiveiden täyttymys, suunnaton ilo!
Surut ja huolet olivat äkkiä kaukana ja tuntemattomat kuin Andromedan tähtisumu!

Vaan nyt laulavat toiset lapset,
ja se silloinen tyttö, nyt jo äiti ja isoäiti yhtyy lauluun,
aluksi säröilevin äänin, mutta säe säkeeltä rohkeammin
"Enkeli taivaan" - Jo avartuu katto,
paimenten keto on täällä
ja maassa rauha, ihmisillä hyvä tahto.