Katso lisäkuvat

Museoita ja muotia Milanossa

Musta ja märkä marraskuinen kotimaa vaihtui muutamaksi päiväksi parikymmentä astetta lämpimämpään, aurinkoiseen Milanoon. Vaikka matka ei ajallisesti ollutkaan pitkä, niin paljon ehti nähdä, kun aamusta iltaan oli liikkeellä. Kulttuuria, kaupankäyntiä, herkuttelua ja muita kokemuksia riittää muisteltavaksi kylmän talven keskelle.

Tampereelta on lyhyt matka Italiaan. Tosin lentokoneen vaihto Riikassa hieman pidensi matkaa. Siellä keli oli aivan yhtä ankea kuin Suomessakin. Euroopan eteläosia lähestyttäessä pilviverho vihdoin alkoi ohentua. Alpit ylitettiin kirkkaassa auringonpaisteessa. Jylhiltä näyttivät vuoret lumisine huippuineen. Kun vuoriston ylityksestä selvittiin, alkoikin saman tien laskeutuminen Milanon lentokentälle. Vielä vajaan tunnin matka bussilla nelikaistaista moottoritietä ja sitten oltiinkin perillä Milanon keskusrautatieasemalla. 

Milano sijaitsee Pohjois-Italiassa heti Alppien eteläpuolella. Kaupunki on perustettu jo ennen ajanlaskumme alkua. Sitä ovat hallinneet vuoroin roomalaiset, espanjalaiset, ranskalaiset ja kuuluipa se välillä Itävalta-Unkarillekin. Nykyisin kaupunki on muotimaailman keskuspaikka. Asukkaita siellä on 1,3 miljoonaa. Formula 1-faneille tuttu Monzan kilparata sijaitsee tunnin matkan päässä Milanosta. Me emme siellä käyneet, mutta Ferrarin liikkeessä kylläkin.

Liikkuminen Milanossa oli helppoa. Kaupunki on levittäytynyt laajalle alueelle, mutta ratikalla ja varsinkin metrolla pääsi tosi kätevästi paikasta toiseen. Kolmen euron vuorokausilipulla sai käyttää yleisiä kulkuneuvoja niin paljon kuin ehti. Olimme kuulleet, että kaupungissa on paljon taskuvarkaita, mutta minkäänlaisia ikäviä kohtaamisia meille ei tapahtunut. Ehkä tämä johtui siitäkin, että poliiseja oli paljon liikkeellä. Monilla heistä oli kulkupelinään Alfa Romeo. Tähän aikaan turisteja oli vähän liikkeellä, joten saimme kaupungista vallan rauhallisen kuvan; varmaan alkukesästä tilanne olisi aivan toinen.

Milanossa on useita maailmankuuluja kulttuurikohteita. Duomo (Milanon marmorinen tuomiokirkko) on yksi maailman suurimmista kirkoista. Sitä rakennettiin pitkään ja hartaasti. Rakentaminen alkoi 1300-luvulla ja vasta viitisensataa vuotta myöhemmin se valmistui. Kirkon sisäpuolella on 52 suurta pylvästä ja komeita lasimaalauksia. Ulkopuolella on peräti 3400 veistosta. Turistivirran mukana kiipesimme kirkon katolle. Sieltä näkyi hienosti yli kaupungin ja pohjoisen puolella siinsivät Alppien huiput.

La Scala-opperaan kävimme myös tutustumassa. Olisihan se ollut vaikuttavaa istua aitoissa katsomassa jotain teosta, vaan nyt oli meneillään lavasteiden rakentaminen. Ja kenties matkapuvusto olisi pitänyt olla hieman toisenlainen. Ja liputkin olisi pitänyt varata hyvissä ajoin... Kuvia oopperan sisällä ei saanut ottaa lainkaan.

Castello Sforzesco-linna oli myös käyntikohteemme. Linna oli melkoisen laaja. Museo ja taidemuseo levittäytyivät kymmenien huoneiden laajuudelle. Löysimme sieltä Michelangelon keskeneräiseksi jääneen marmoriveistoksen Pietà di Rondani, jota liki 89-vuotias taiteilija työsti vielä muutama viikko ennen kuolemaansa. Tässä viimeisessä työssä kivellä seisova Neitsyt Maria pitelee kuollutta poikaansa.

Myös taiteilija Leonardo da Vinci eli yli 20 vuotta elämästään Milanossa. Hän on maalannut kuuluisan "Viimeisen Ehtoollisen" Santa Maria delle Grazie- luostarin ruokasalin seinään. Teos on valtava 422cmx904cm. Valtavat olivat myös jonotukset maalausta katsomaan. Sisään otetaan vain parikymmentä ihmistä kerrallaan 15 minuutiksi. Sisään ja ulos kuljetaan kuulemma ilmalukon kautta, ettei maalaus joudu tekemisiin kosteuden kanssa. Onneksemme jonoa ei ollut yhtään, kun marssimme lippuluukulle. Vaan tulos oli silti: seuraavat liput ovat saatavissa kahden viikon päähän! Olisi oikeastaan ollut mukava jäädä odottelemaan...

Tässä tulikin aimo annos kulttuuripuolta. Mutta muodistakin on puhuttava, kun tuossa kaupungissa liikuttiin. Vaatekauppoja riitti ja hintahaitariakin oli laidasta laitaan. Korkeimmillaan hinnat olivat ns. muotineliössä, mistä löytyi kaikkien kuuluisien muotisuunnittelijoiden nimet. Niistä liikkeistä emme löytäneet kukkarollemme sopivaa... Matalimmillaan hinnat olivat kiinalaisessa korttelissa, missä oli kymmeniä ja kymmeniä liikkeitä vieri vieressä. Mutta niissähän ei myyty arvostettua italialaista tuotteistoa. Onneksi löytyi myös putiikkeja näiden välimaastosta. Ja mikä sitten on muodissa? Violetit, harmaat ja mustat värisävyt. Pitkät villapaidat ja legginsit. Lantiolle ulottuvat päällystakit. Korkeat korot kengissä. Suuret laukut. Tällainen yleisvaikutelma meille tuli liikkeiden valikoimista. Mutta kun katsoi katukuvaa, niin kyllä muodissa löytyi laidasta laitaan tavallisilta kaduntallaajilta.

Kun Italiassa olimme, niin toki myös kulinaarista puolta piti tyydyttää. Aivan pakko oli maistaa pitsaa... oli se Kotipizzan veroista. Pastaa samoin ja hyvää oli. Vallan herkullisia leivonnaisia nautittiin kahvin kanssa ja erittäin ihania jäätelöitä, jotka jopa saatetaan valmistaa liikkeessä päivittäin. Perin tuoretta. Merkillistä oli, että seisten kahvin sai juotua paljon halvemmalla kuin pöytään tarjottuna! Vaan kyllä kivikatuja astuessa jalat sen verran väsyivät, että siitä istumapaikasta vaikka vähän maksoikin!

Pikaisesti hurahti neljän päivän reissu ohi. Paluu Suomen kamaralle onnistui hyvin, vaikka laskeutuminen lumisen pilven läpi olikin melko möykkyinen. Monta kokemusta rikkaampana sujui automatka läpi lumisen Keski-Suomen.