Kyyjärven verkkolehti | helmikuu 2009
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Saunakylän tupaillassa

Perjantaina 6.2. kokoonnuttiin Irma ja Vilho Hänniselle tupailtaan.


Olen Männikön Issi

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Katso lisäkuvat   

Olen Männikön Issi

1.2.2009 Kyösti Lintulahti/ IM/ Mediamyllärit

Suomen paras ja vieläpä kahtena vuotena peräkkäin.

No totta se on tuo sanonta, mitä tuolla ylhäällä sanotaan minusta. Miten nuin on päässyt käymään, on monien sattumien summa. Kerronpa vähän. Ensiksi ja varmaan yksi tärkein on perintötekijät.

Mulle on sattunut oikea isä ja äiti. Kilpailuhan on siitä kuka tuottaa valkuaista vuodessa eniten. Vuosia sitten oli tuotoskilpailu rasvan tuotoksesta ja joskus kai kokonais maitomäärästä vuodessa. Mulle passaa tämä kun mulla on hyvä valkuaisprosentti n. 3,6%. Voitto vuosina tuotin valkuaista yli yhden kilon päivässä, seuraava lehmä jäi vähän alle. Voitto vuodet oli 2006 ja 2007, nyt en tiiä miten viime vuonna kävi.

Mulla on vähän vaikeuksia tuon poikimisen kanssa, kun en ole enää tullut tiineeksi hyvistä yrityksistä huolimatta. On minulle yritetty laittaa alkioitakin, mutta sekään ei ole auttanut. Tuo alkio juttu ois mielenkiintoinen kertoa, jos kaikki lukijat ei sitä tiedä, mutta joku toinen kerta sitten lisää.

Muuten terve kyllä oon saanut olla, vaikka ikää on jo aikalailla (14v.). Maitoa olen kyllä tuottanut eläissäni hurjan määrän. Vuodessa parhaimmillaan noin 16 100 kiloa. Koko elinkautena hilikkua vaille 150 000 kiloa. Voi vähän jäähä alle, jos sitä vasikkaa ei ala kuulua.

Tämmösten tuotosmäärien saavuttaminen ei ole mahdollista, jos ei kaikki palaset satu loksahtamaan paikalleen. Kuten jo kerroin, se vaatii hyvän isän ja äidin ja hyvän tuurin. Sitä tuuria auttaa hyvä isäntäperhe. Siinä mulla on käynyt säkä ja vieläpä kahdesti.

Ensimmäinen isäntä perhe oli Maija ja Pentti Koskinen vuoteen 2006 asti, jolloin sain sen ensimmäisen palkinnon. Sitten meidän tilalla tapahtui sukupolven vaihdos ja remmiin tuli nuoret Anne ja Juha Koskinen. Mulle kävi hyvin. Vielä vuonna 2007 sain voittopalkinnon ja sain samalla neljä hoitajaa ja selästä rapsuttajaa ja taputtajaa, niin ja puhujaa. Mulle on tärkeää, että mulle puhutaan kun olen vähän tämmönen seurallinen.

Ruoka, se mitä syön on yks tärkeä elementti. Sen pitää olla hyvää ja maittavaa ja sitä pitää olla paljon, sillä syön ja syön ja sitä rataa. Tätä tuotosta ei saa ilman syömistä, niin ja oikeanlaista ja oikeaan aikaan.

Tuorerehun saanti on jatkuvaa, yölläkin vaikka silloin minä kyllä nukun ja päivällä päikkärit hyvällä petillä. No tätä asiaa ois vaikka kuinka, mutta jätetään seuraavaan kertaan.

Tulkkina tässä on ollut kirjoitusvirheineen "Köpi", Kyösti Lintulahti, kuvat isäntäperheeltä nyyssiin laitto Irma Mäkelä.

Niin, ja jäi sanomatta: JUOKAAA MAITOA SIINÄ ON VALAKUAISTA, terveisin ISSI!