Tuoreeks, terveeks

Pakina Annikki Kujalan kirjasta Sitä se on, sinisilmä

Maljakossani, juurtumassa olevien koristenokkosen oksien joukossa helottaa kolme virpomisvitsaa. Vihrein nauhoin, punaisin höyhenin somistettuja pajunoksia.

Pääsiäslauantain aamuna soi ovikello. Pari pientä pääsiäisnoitaa taikoi minut. Virpoi tuoreeks, terveeks, ison talon isännäks. Oikein mukavia toivotuksia. Varsinkin tuo tuoreuden ja terveyden. Siinä suhteessa kun pakkaa tapahtumaan rapistumista.

Toisen vitsan toi pienempien tyttöjen pari. "En minä muista mitä pitää sanoa" kuului ujo kuiskaus. Pelästyy ja hämmentyy niin pikkuinen toki. Ovelta ovelle, vieraitten tätien ja setien edessä. Ei haitannut - kyllä  virpomisvitsa teki tehtävänsä ilman taikasanojakin. Luulisin.

Kolmannen kerran virvottiin kolmen noidan voimin. Niin että kyllä se pilvenlonka, joka tuolla terveyden taivaanrannalla on uhkaillut, nyt häipyy. Vaikka eihän terveydelle osaa antaa arvoa ellei sen menettäminen tai ainakin pelko menettämisestä ole käsillä. Sairasvuoteelta nouseminen on yksi elämän tähtihetkiä.

Mutta että ihan ison talon isännäksi? Kiitos, mieluummin ei.  Isossa talossahan tässä on kymmeniä vuosia tehty töitä. Ensin pikkupiikana ja myöhemmin jonkunlaisena emäntäpiikana. Isännät vaihtuivat välillä, talot myös. Noinkuvaannollisesti. Ison talon isännillä on isot murheet. Pidän mieluummin nämä pienet.

Kiitos virpojille. Ja kaunista kevättä kaikille lumimyrsky vaihtuu kyllä lähiaikoina päivänpaisteeksi. Tai ainakin vesisateeksi.