Moottoripyörällä Tiipetiin (10)

1.4.2009 Kuvat ja teksti: Erkki Peura / AT

Andunkur Daban solan ylitys. Kun olimme ajaneet vajaa 300 kilometriä Yining:stä tie alkoi nousta yhä korkeammalle ja hetken päästä alkoi lumihuippuisia vuori olla näkyvissä.

Olimme tulossa Andunkur Daban solaan joka on 2900 metriä merenpinnan yläpuolella. Tästä meidän matkan ehkä vaikein osuus sitten alkoi.

Oli jo ilta eikä auringon valoa ollut enää kuin nimeksi. Autot jotka tulivat solan toiselta puoleta olivat lumenpeitossa, johon Gunther totesi, että ’only little bit snow’ me muut mietimme jo pahinta. Tätä kun katseltiin niin mietittiin olisiko parempi kääntyä takaisin

Päätimme kumminkin jatkaa koska oletimme selviävämme tästäkin haasteesta. Haaste osoittautuikin todella vaativaksi sillä 500 metriä ennen solan huippua ja 500 metriä sen jälkeen otti meiltä yli 5 tuntia. Tänä aikana pyöriä etupäässä työnnettiin, vähän ajettiin, väisteltiin tulevia autoja ja paljon kaadettiin ja nostettiin pystyyn. Osat pyöristä ja varsinkaan niiden renkaat eivät todellakaan olleet tällaisia olosuhteita varten. Kello oli noin 5 aamulla kun voimat alkoivat loppua ja päätimme pystyttää teltan tien sivuun. Siinä sitten yritettiin nukkua muutama tunti, palelti todella kovasti joten nukkumisesta ei oikein voi puhua, se taisi olla vain jotain horroksessa olemista.

Aamulla herätessä ilma oli kuin parhain aamu keväällä Suomessa. Kun olimme kunnolla heränneet tuli poliisi paikalle ja heidän ensimmäinen kysymys oli tietenkin ’passport’, ei se kuinka olimme selvinneet yön yli. Passit katsottuaan kelpo poliisit jatkoivat matkaa jättäen meidät oman onnemme nojaan. Ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa oli taasen yksi yllätys kun koko tie oli täynnä lampaita, elikkä tiellä oli paikallinen ruuhka.

Paikallisen ruuhkan jälkeen tutkimme tietä ’majapaikasta’ eteenpäin ja havaitsimme, että muutaman sadan metrin jälkeen tiestä löytyy ura jota pitkin pystyisi ajamaan. Pyörät vietiin yksitellen tähän paikkaan josta sitten pääsimme jatkamaan matkaa. Seuraava pysähdys oli ensimmäinen pieni kaupunki mikä vastaan tuli. Tällöin huomasimme, että Jarin AT:n takaiskunvaimmenin oli vioittunut. Sitä sitten korjattiin ja saatiin se sellaiseen kuntoon jotta matka pääsi jatkumaan.

Meillä oli tarkoitus mennä lyhyintä tietä Urumqi:iin joka taasen tarkoitti vuoren ylimenevän solan ylittämistä. Ajoimme serpentiinitietä ylityskohtaa kohti joka oli 4700 metrin korkeudessa. Siinä 500 metriä ennen ylitystä parkkeerasimme pyörät ja Tatun kanssa kävelimme katsomaan kuinka tie jatkuisi solan toisella puolen. Kun olimme solan korkeimmalla kohdalla pääsimme näkemään miltä tie näytti sen toisella puolen: meitä olikin vastassa lumimyrsky. Edellis yön kokemuksia emme nyt halunneet toistaa joten siitä sitten juoksemalla takaisin pyörien luo ja kovaa kyytiä takaisin alavimmille alueille. Lumimyrsky muuttui solan tällä puolen vesisateeksi. Pysähdyimme vuoren juurella olevaan jurttaan, joka toimi jonkilaisena kioskina ja paikallisen poliisin tukipaikkana, hetkeksi sadetta pitämään. Mielenkiintoista oli se, että jossain vaiheessa poliisit olivat kiinnostuneita meidän passeista ja muista luvista sekä tietenkin ruumiinlämpötilasta. Olin aina käyttänyt jo vanhentunutta ’green card:ia’ enkä passia mutta kuinka ollakkaan tämä poliisi huomasi sen olevan vanhentunut. Kun sitten näytin passini ja siinä olevat voimassaolevan viisumin ja hänen soitettuaan jonnekin hän oli tyytyväinen näkemäänsä eikä asiasta sen kummenpaa.

Turistina Israelissa

Moottoripyörällä Tiipetiin (10)