Katso lisäkuvat

Barokkiherkkua korealla kuorrutuksella

Lähes 80 ihmistä saapui kuulemaan, näkemään ja kokemaan tallinnalaisyhtyeen musiikkiesitystä tiistai-iltana.

Tallinn Baroque -yhtye näytti juuri siltä kuin etukäteen osattiin odottaa ennakkomainonnan perusteella. Barokin aikakaudella, 1600-1700 -luvulla, muusikot ja muut merkittävät henkilöt pukeutuivat näyttäviin asuihin, koruihin ja kiharaisiin peruukkeihin. Tämän näköisiä harvemmin kävelee vastaan edes Paletin aulassa. Muistan ihmetelleeni joskus kouluikäisenä, olivatko kaikki ihmiset tuolloin samannäköisiä kuin esim. Bach tai Händel valokuvissa ja miten miehilläkin oli niin pitkät ja kiharaiset hiukset.

Illan ohjelmassa oli renessanssi- ja barokkiajan musiikkia, Bachin ja Händelin lisäksi mm. Georg Böhmin, Adriano Banchierin ja muutamien muiden teoksia. Niitä kuultiin erilaisilla kokoonpanoilla sekä laulettuna että soitettuna. Taiteilijat kertoilivat musiikista, soittimistaan ja säveltäjistä joitakin yksityiskohtia, mm. sen, että G.F.Händel sokeutui kesken viimeisten sävellystensä kirjoittamisen ja että J.S.Bachilla oli kaksikymmentä lasta.

Tyypillinen piirre illan musiikille oli vuoropuhelu eri soittimien ja laulajienkin välillä. Yksi soitti aiheen, teeman, jota muut jäljittelivät ja kohta koko joukko soitti ja lauloi yhdessä rakentaen saman teeman ympärille harmonisen kudoksen.

Ilta huipentui kaikulauluun, jossa sopraano Liina Saari lauloi kirkon käytävällä, Imbi ja Raivo Tarum vastasivat näkymättömistä, seurakuntasalin puolelta, laulaen ja trumpetilla soittaen. Tunnelma oli lumoava, sen hetken olisi toivonut jatkuvan vielä pidempäänkin. Muutenkin koko illan aikana yhteys esiintyjien ja yleisön välillä oli jotenkin käsin kosketeltava. Taiteilijat eivät jääneet etäisiksi, vaan juuri puhumisen ja katsekontaktin välityksellä tulivat lähelle kuulijaa.

Vankan ammattitaidon ja osaamisen  - ja ehkä myös rutiinin - vuoksi kuulijalle jäi varma ja turvallinen olo: nämä osaavat asiansa ja tekevät sen sydämellään. Näin musiikki saa vaikuttaa siten kuin sen on tarkoituskin: ihmismielen ja koko seurakunnan rakennukseksi. On helppo tämän kokemuksen jälkeen todeta niin kuin J.S.Bach jokaisen sävellystyönsä päätteeksi: Soli Deo Gloria, Yksin Jumalalle kunnia!