Jättiputket ja lehtokotilo ovat levinneet Kyyjärvellä

Jättiputket ja lehtokotilo tulee hävittää nopeasti.

Jättiputket  ovat levinneet laajalti koko Suomen luontoon. Kyyjärvelle niitä alkoi ilmaantua n. 15-20 vuotta sitten. Ne tuotiin lähinnä koristekasveina. Komeiltahan ne näyttävätkin, mutta niiden vaarallisuutta ei silloin vielä tiedetty. Ne erittävät kasvinestettä, joka on vahingollista ihmiselle ja eläimille. Niiden leviäminen on estettävä.

Lehtokotiloa Kyyjärvellä runsaasti  etenkin kirkonkylällä

Niiden leviäminen koetaan suurena ongelmana. Lehtokotilo on läpimitaltaan noin kahden senttimetrin pituinen kotilo ja viihtyy runsaissa rehevissä kasvustoissa.  Asian tiimoilta toteutettiin hävityskampanja touko-kesäkuussa 2008. Se ei tuonut kuitenkaan riittävää tulosta siitä syystä kun kaikki maanomistajat eivät osallistuneet torjuntatoimiin.

Jättiputken ja lehtokotilon hävittäminen kuuluu kullekin maanomistajille. Tehokas keino niiden  hävittämisessä on yhtäaikaisten torjuntatoimien toteuttaminen leviämisalueella. On tärkeää tehdä yhteistyötä  naapurin  kanssa ongelman torjumisesta samanaikaisesti.  Näin toimien saadaan torjunnalle parempi teho eikä ongelma siirry tontilta toiselle.Kunnan ja taloyhtiöiden tulee huolehtia omistamiensa alueiden torjuntatoimien suorittamisesta. Kylätoimikunnat voisivat järjestää talkoita ja kampanjoita ongelmien torjumisessa. On paljon sellaisia maanomistajia, jotka eivät itse kykene tekemään asialle mitään. Kylätoimikunnan tai jonkun muun järjetön toimesta toteitettu torjuntatoimi on silloin lähes ainoa mahdollisuus. Joten pankaapa toimeksi!

Saarijärven kaupungin ynpäristösihteeri Jukka Mustajärvi hoitaa nykyisin Kyyjärven kunnan ympäristösihteerin tehtäviä . Hän on kerännyt allaolevaa ohjeistusta jättiputken ja lehtokotilon hävittämisestä. Puh.0444598426

Asiaan liittyvää lisätietoa hävittämisohjeita ja kuvia löytyy myös Suomen ympäristökeskuksen sivuilta internet- osoitteesta  http://www.ymparisto.fi/ 

JÄTTIPUTKEN TORJUNTAMENETELMIÄ

Jättiputkea voidaan torjua monin keinoin. Seuraavassa koottua tietoa torjunnasta. Kun suora kosketus jättiputkeen ja sen nesteisiin voi aiheuttaa voimakkaita allergisia reaktioita, on torjuntatoimissa käytettävä suojavarusteita (kumisaappaat, suojapuku, suojahansikkaat sekä tarvittaessa suojalasit, hengityssuojain ja päähine). Yleisellä alueella tehdystä kemiallisesta torjunnasta tulee myös ilmoittaa maastossa. 

Niittäminen ei tapa jättiputkea, mutta toistuva niitto vähentää sen kasvuvoimaa eikä putki myöskään pääse lisääntymään. Niittäminen kannattaa toistaa alle metrin kasvustoon, jolloin työ on helpompaa ja turvallisempaa. Kitkemällä voi poistaa hentoja, ensimmäisen vuoden siementaimia, joilla ei ole vielä suurta juurta. Toisena ja kolmantena vuonna kasvilla on jo vankka juuri, jota ei saa eikä kannata repiä ylös.

Kukinnon katkaisulla kasvin leviämistä voi estää. Aikaisemmin katkaistun kukinnon tilalle kasvaa nopeasti uusi jopa useampia kertoja kesän aikana. Maahan kaadettu kukinnollinen yksilö saattaa kypsyttää siemenet katkaistunakin. Kukinnot tulee kerätä huolellisesti ja hävittää niin etteivät siemenet pääse leviämään.

Mekaanisesti kasvi poistetaan katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla 10–20 cm syvyydestä. Tämä voi olla hyvä vaihtoehto herkissä kohteissa, kuten marjapensaiden tai kukkapenkkien läheisyydessä. Kasvin juuri tulee kuivattaa tai polttaa. Kasvin lehdet ja varren voi kompostoida.

Kasvuston peittäminen muuttaa maaperän pintakerroksen olot kasvin juurille ja siemenille epäedullisiksi. Tehokkain peite on musta, paksu ja valoa läpäisemätön pressu. Ensimmäisen kesän jälkeen jättiputki kasvattaa vielä pieniä, valkeita yksilöitä, mutta kahden vuoden peittämisen jälkeen se ei enää nouse. On huomattava, että peittäminen tappaa myös muut kasvit.

Torjunta-ainekäsittely tulee tehdä poutasäällä, jolloin ainetta ei kulkeudu maahan tai muualle ympäristöön ja teho on paras. Soveliaita aineita ovat Roundup Bio (10–15 % liuos) tai Hormoneste (4 % liuos). Aineita saa rauta- ja viheralan kaupoista. Torjunta tehdään kasvin vihreille lehdille, ei maahan. Menetelmiä ovat esim. ruiskutus ja sively lehdille. Tuloksekkainta torjunta on matalaan, noin 20 cm korkeaan kasvustoon. Suurille kasveille aineet ovat tehottomampia ja niiden kulutus kasvaa olennaisesti. Tarvittaessa kohde niitetään ja odotetaan kunnes lehti on kämmenen kokoinen. Jos maaperässä on jo siemeniä runsaasti, odotettavissa on lähiviikkoina uusi kasvusto, joka torjutaan uudestaan.

Lehtokotiloiden torjunta puutarhasta on aloitettava heti, kun ensimmäiset yksilöt ilmaantuvat. Näin ne eivät pääse runsastumaan. Pieniä määriä lehtokotiloita voi keräillä käsin. Jos kotiloita on paljon, on parasta järjestää pihalleen paikka, jossa niillä on oikein hyvä olla. Näihin paikkoihin kotilot kerääntyvät. Houkutteleva paikka syntyy laittamalla maahan levyjä tai lautoja. Niiden kostea alus vetää kotiloita puoleensa erityisesti kuivalla ja aurinkoisella säällä. Levyjen alta kotiloita on helppo kerätä. Kotilot voi tappaa pudottamalla ne kiehuvaan veteen. Kuolleet eläimet peitetään vähintään 20 cm syvyiseen maakuoppaan tai laitetaan suljettuun kompostiin. Maahan kuolleita eläimiä ei pidä jättää, sillä raatojen sulotuoksu houkuttelee lajitovereita ravitsevalle aterialle.   

Lehtokotiloiden karkottamiseksi piha kannattaa pitää siistinä. Lyhyeksi leikattu nurmikko ja pientareet eivät tarjoa suoja- ja munintapaikkoja kotiloille. Samoin lehti- ja risukasat sekä avokompostit on syytä hävittää. Kotiloiden liikkumista voi rajoittaa reunustamalla pihan tai istutukset kalkilla, tuhkalla tai koivutisleellä. Kotilot eivät ylitä näitä alueita. Sateisella säällä, jolloin kotiloitakin on runsaasti, aineet tosin huuhtoutuvat helposti pois, ja niitä on lisättävä usein. Puutarhaliikkeistä on lisäksi saatavana kemiallisia syöttejä, joita voi kylvää esiintymisalueille.

Taajama-alueilla koko naapuruston on herättävä hävittämään lehtokotiloita samaan aikaan, sillä muutoin ne leviävät takaisin jo torjutuille alueille. Hoitamattomat tontit toimivat kotiloiden suojapaikkoina, joten torjuntaa pitää tehdä myös niillä.  

Vaikka lehtokotiloiden torjunta saattaa massaesiintymien aikana tuntua epätoivoiselta, sitä kannattaa kuitenkin tehdä. Kokemuksen mukaan runsaimmat ja laaja-alaisimmat esiintymät ovat alueilla, joissa ei koskaan ole tehty mitään. Pienikin työ auttaa pitkällä tähtäimellä!