Tule, Syksy

Runo Annikki Kujalan kirjasta Miten kaunis maa

Liian raju rakastaja olit, kesä.
Juovutit yrttiesi velhovoimalla.
täytit mahlalla ja medellä,
eksytit vihreisiin viidakoihin,
upotit poutapilviin, hukutit läikkyviin vesiin.

Liian nopea, hetkessä ohi
oli syleilysi kuuma hurma.

Sinut haluan, syksy.
Hitaat, viileät sormesi ihollani.
Kaikenvaativan, viipyvän katseesi
sielun pohjaan saakka.

Tule, syksy.
Ota pois kipu ja kaipaus,
jäähdytä polte,
vala tyhjyyteni täyteen tyyntä rauhaasi.
Valmista talveen - lumen valkeaan lepoon.