Poika pörrötukkainen

Runo on Terttu Pitkäsen runokirjasta Syksy,jota ei tullut

Jo alakoululuokassa,
mun edessäni pulsassa,
sä istuit, ujonpuoleinen,
poika kiharatukkainen.
Kun olkapääsi yli luin,
jo silloin sinuun ihastuin
ja mansikaksi punastuin,
kun huomasit sä sen.
Kun luokse koulun portin jäin,
niin kävi, että yllättäin
sä pysähdyit ja yhdessä
me matkaa jatkettiin.

Sä poika ujonpuoleinen
ja pörrötukkainen,
sait kuvas tytön sydämmeen
ja vihkonkannen suojukseen,
ja monin, monin aatoksin
sua illoin seurasin.

Niin kului aika. Toisinaan
me tavattiin, ja aina vaan
niin toisiamme katsottiin,
kuin aikaan entiseen.
Vaan sitten kuulin lähteneen
sun suureen kaupunkiin.
Muualle mun tieni vei,
me enää tavattukaan ei,
ja uudet kaverisi kai
sun aikasi niin tarkkaan sai,
että vanhempasikin
sua turhaan ootti kotihin.

Jäi kuvas tytön sydämeen,
sä poika pörrötukkainen