Katso lisäkuvat

Erkki Pölkin muistoseurat Halkohiekassa

Saimme tänään ystävänpäivänä kokoontua Pölkin Halkohiekkaan muistelemaan hyvää ystävää ja naapuria.

23.1.2009 meidät tavoitti suruviesti Erkki Valdemar Pölkin kuolemasta. Saimme tänään ystävänpäivänä kokoontua Pölkin Halkohiekkaan muistelemaan hyvää ystävää ja naapuria. Halkohiekan tupa täyttyikin ihmisistä tunnelman ollessa kodikkaan lämmin ja aito. Rovasti Olavi Vallivaara puhui ja kanttori Minna Erkkilä säesti virret. Sisaruksilla oli vanhimmasta veljestään monta hauskaa muistoa. Myös Taisto Lahtinen muisteli lapsuudenystäväänsä lämpimin sanoin.

Erkki oli kylämme keskeinen henkilö. Hän muisti ystäviensä ja tuttaviensa merkkipäivät ja piti päiväkirjaa aivan viime hetkiin saakka. Hänen elämänarvoistaan kuvastui vahva usko Jumalaan. Usein hän puhuikin siitä, ettei päiviensä määrää voi kukaan tietää.

Moni muistaa Erkin kävelylenkillä Pölkin raitilla. Vaikka vaihdettiin vain muutamakin sana, hänen kanssaan juteltua mieli oli monin verroin iloisempi. Erkki oli aina ystävällinen ja sydämellinen ihminen. Hänen isällinen hahmonsa säilyy mielessä ikuisesti.

Viimeisenä kesänä Erkki istutti Halkohiekan pihamaalle liljoja, jotka nousevat aina uudestaan keväisin läheisiä tervehtimään. Ikään kuin kertoen, että elämä täällä jatkuu.

Onnella on sata laulua.  

Auringosta ja kesästä ja

hopeisesta purosta,

jonka varrella loistivat kultaiset rentukat.

Sata laulua hiljaisesta illasta,

puiden varjoista maaliskuun hangella ja

lempeästä tähdestä koivun luona.

Ja jos aurinko ja tähdet sammuvat

ja tulee talvi ja kuolema,

silloinkin onnella on sata laulua

          - kaikesta siitä, mikä oli.

                                   (Hilkka-Helinä Lappalainen

                                    lähde: Nyt on aika muistaa ystäviä, WSOY 1983)