HELLÄ HOITO SE MINUA HERUTTAA

isännän aamulaulut siivittivät satatonnarien kantakirjaluokkaan.

Se on tuo satatonnarien luokka sen verran kova saavutus, että pyysivät minuakin kertomaan jotain itsestäni, ja seikoista, jotka kovaan tuotokseeni ovat siivittäneet. No, passaahan se minulle. Jospa tästä olis vaikka apua jollekin muulle kilpailuintoiselle ja hyvään tuotokseen pyrkivälle tilalle. Nimeni on Oili, syntynyt olen Kyyjärven Saunakylällä, Koivukankaan tilalla 2.9.2000. Poikiminen kuulemma meni Helle-äidiltä hyvin, eikä siinä tarvinnut Ritva-emännän, eikä Antti-isännänkään suurempia revitellä. Vasikkana ollessa ja kuopuksena kasvaessa minua tietysti vähän lellittiin, mutta en kuitenkaan ole kokenut saaneeni mitään eityiskohtelua. Varttuessani hiehoksi ja ensimmäisen poikimisen jälkeen alkoi heti tuntua siltä, että maitoa tulee , eikä meinaa. Ensimmäisenä tuotosvuonna ylittyi jo 10000 litraa ja tahti on jatkunut siihen malliin, että 9.4. 2010 meni jo satatuhatta rikki. Ne viisaat on keksineet, että silloin kutsutaan satatonnariksi. Palkihtivat oikein hienosti Faban ja Pro-Agrian kautta. Isäntäväki piti juhlat koko kylälle, kakkua syötiin ja ne lauloi vuorotellen tuvassa karaokea minun kunniaksi. Olo oli kuin suurellakin sankarilla, vaikka totta puhuen minä olen aika vaatimaton luonteeltani. Se on muuten tuo Antti-isäntä vaan aika hyvä laulamaan. Kyllä kun se tulloo aamulla navettaan ja alkaa päästää "Kesäillan valssia", tai "Oili, Oili, kai tankkat täällä sä taas", niin pakkohan minunkin on herua parraimmilleen. Joskus se ihan korvasta rapsuttaa ja sannoo hellästi, että nousehan Oili siitä jo. Voitte vaan kuvitella, miten siinä Ritva-emännänkin huulet on korvissa, kun isäntä kesken navetta-askareiden kajauttaa Ritva-tangon. Ylöspito tässä navetassa on muutenkin hyvä. Täysrehua saa kyllikseen ja lämpönen vesi talavellakin, joten on siinä talonväelläkin osansa siihen, että meikäläiselle niitä maitolitroja kertyy. Vaikken ole mikään ikäloppu, niin monenlaisiin kisoihin oon ehtinyt osallistua. Keski-Suomen Maitotilayhdistys ry palkitsi v. 2008 "Kestävä lehmä" kilpailussa," Suomen parhaat lehmät" kilpailussa oon ollut, ja kyllä tuo satatonnarin palkinto asettaa aikamoiset paineet tulevaisuutta ajatellen.... Täytyy vaan toivoa, että terveyttä riittää, solut pyssyy alhaalla niin kuin tähänkin asti ja ennen kaikkea, että utareet pyssyy kunnossa. Minä oon kyllä koittanut katella aina sopivan kokoiset liivit, ettei tulis hiertymiä, eikä ihan maata viistäis. Kun kerran pääsin kertomaan saavutuksistani näin oikein nettilehessä, niin annanpa tässä kiitokset kaikille teille, jotka olette minua mensetymisen johdosta muistaneet. Täytyy minun oikein erityiskiitos pistää sille eläinlääkäri Matti Rissaselle. Se tuli niin höylisti  aina appuun niitten rohtojensa kanssa, kun sitä tarvittiin, vaan nythän sekin on jo eläkkeellä. Lepposia eläkepäiviä vaan Matille. Maitorikasta syksyä kaikille tiloille ja pilkettä silimäkulmaan toivottelee Oili Koivukankaan navetalta.