Kyyjärven verkkolehti | joulukuu 2010
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Ranskasta Kalmarin Unioniin

Vastoinkäymiset Ranskassa pakottivat aikataulun kiristykseen, jotta matka interrail-lipulla Ruotsiin onnistuisi. Brysselissä oli Euroopan pääkaupungin arvolle sopiva vanha keskusta. Amsderdam vaikutti pyöräilijöiden Mekalta ja Kööpenhamina oli kaunis kaupunki pikaisen vierailun perusteella. Ruotsin rautatiet eivät tuntuneet olevan pyörällä reissaavalle kovin auliita.


Draaman aineksia RanskassaItalian kautta SveitsiinSeikkailua Kroatiassa ja SloveniassaVieraanvaraisuutta Unkarissa

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Katso lisäkuvat   

Ranskasta Kalmarin Unioniin

18.12.2010 Jukka Kainulainen

Vastoinkäymiset Ranskassa pakottivat aikataulun kiristykseen, jotta matka interrail-lipulla Ruotsiin onnistuisi. Brysselissä oli Euroopan pääkaupungin arvolle sopiva vanha keskusta. Amsderdam vaikutti pyöräilijöiden Mekalta ja Kööpenhamina oli kaunis kaupunki pikaisen vierailun perusteella. Ruotsin rautatiet eivät tuntuneet olevan pyörällä reissaavalle kovin auliita.

Kolmas viikko matkassa oli jo puolivälissä ja interrail-kortin aikarajan loppumiseen oli vain reilu vuorokausi, kun pyöräilin 14. lokakuuta Lillestä Belgian Kortrijkiin. Väli oli lähes kokonaan 2-kaistaista pyörätietä Ranskan puolella ja Belgiankin puoli oli hyvä ajaa. Niinpä olin Kortrijkin asemalla heti kymmenen jälkeen ja ostin lipun pyörälle Brysseliin. Täytetyn voileivän syötyäni nousin junaan kohti Euroopan pääkaupunkia.

Brysselissä tein lenkin vanhaan kaupunkiin, ja rakennukset olivat tosiaan pääkaupungin arvoisia ja vanhoja. Kävelykadut turisteja tulvillaan ja kaupoissa oli tuliaisia hyllyt täynnä. Soitin Agricordin Pekka Jämsenille, koska olin luvannut tavata hänet edellispäivänä, mutta lakko oli tapaamisen estänyt. En tavoittanut häntä ja ostin pyörälipun Amsterdamiin. Täällä oli mahdollista ottaa pyörä rajan yli, joten se helpotti tiukahkoksi kiristynyttä aikataulua. Perjantai iltana olisi oltava Tukholman satamassa laivalle menossa. Interrail-kortti loppui 15. lokakuuta.

Hollanti

Matkalla Amsterdamiin keskustelin nuoren neitosen kanssa, joka kyseli retkestäni. Kerroin reitin suurin piirtein ja, että olin Brysselissä vain noin 4 tuntia. Hän ihmetteli nopeaa vierailua, koska oli viime vuonna mennyt Brysseliin kahdeksi viikoksi ja oli siellä 3 kuukautta. Hän sanoi, että ihmiset ovat siellä avoimempia kuin kotipuolessa Hollannissa. Kyllähän turistit yleensä ovat melko avoimia, kun ovat tavallaan arkea paossa.

Matka itsessään sujui nopeasti ja Amsterdamiin saavuttuani tutkin aikatauluja ja huomasin, että juna Kööpenhaminaan lähtee noin 2 tunnin kuluttua klo 19:01. Kävin ostamassa paikka- ja pyöräliput junaan ja niin olisin perjantai aamuna noin klo 10:00 Tanskan pääkaupungissa.

Koska lipun oston jälkeen oli reipas tunti aikaa, päätin tehdä nopean kierroksen kaupungilla. Sainkin huomata, että Amsterdam on pyöräilijöiden mekka. Pyörillä oli omat parkkipaikkansa, jotka olivat täynnä pyöriä. Pyöräilytiet olivat melkein leveämmät, kuin autoilla ja pyöräilykulttuuri kääntyessä suunnan näyttämisineen oli korkealla. Pyöräilijöitä oli kaiken ikäisiä ja kaikista yhteiskuntaluokista. Tekemäni lenkki osoitti sen, että  pyöräilyyn satsaamalla saadaan ihmiset liikkeelle. Kaupunki kanavineen kerrostaloineen ja virastoineen oli siisti ja kulttuuri oli hyvin edustettuna.

Kun aika alkoi olla pykälässä, etsin lähtölaiturin ja pakkasin pyöräni omalle paikalleen ja etsin oman istuimeni. Alkumatkan sain olla kuuden hengen osastossa yksin, joten oli hyvä levähtää. Edellisenä päivänä kaatumisessa kolhiintuneet olkapää ja polvi olivat kohtuullisessa kunnossa.

Kirjoitettuani jonkin aikaa, ylitimme ilmeisesti rajan ja poliisit tarkastivat junan. Passin tarkastettuaan kyselivät minultakin huumeita ja aseita, mutta eihän minulla niitä ollut. Pyysivät avaamaan laukunkin, joten näytin varusteitani, jonka jälkeen he toivottivat hyvää matkaa.

Kävin nukkumaan ja koska olin yksin, tilaa oli yllin kyllin. Jonkun aikaa nukuttuani heräsin siihen, että osastoon tuli toinen asiakas. Samalla konduktööri tarkasti liput. Uusi matkakumppanini oikaisi viereiselle kolmen hengen penkille ja hetken päästä molemmat olivat syvässä unessa.

Seuraavan kerran heräsin, kun konduktööri tuli tarkastamaan lippua uudelta matkakumppaniltamme, joka oli nukkunut noin tunnin lattialla. Matka jatkui ilmeisesti tunteja kaikkien nukkuessa, kunnes eräältä asemalta seurueeseemme nousi 3 saksalaista neitokaista. Niinpä osastomme oli täynnä ja oli siirryttävä istuma-asentoon. Nukkuminen istuallaan melko ahtaassa osastossa oli hankalampaa ja uni oli pätkittäistä. Nyt harmitti, etten ollut ottanut paikkaa makuuvaunussa.

Ensiksi tullut matkakumppanimme jäi Koldingissa ja jatkoimme viidestään Kööpenhaminaan. Nukahdin vielä hetkeksi ja herättyäni vieressä istuva mies kertoi, että olemme 2 tuntia myöhässä. Hän oli menossa työhaastatteluun, ja ei nyt ehtisi ajoissa. Mies oli kylmätekniikan ja aurinkoenergian asiantuntija ja suunnitteli systeemejä syrjäisille alueille, joissa ei ollut sähköjä.

Kööpenhamina

Koska olin tänään jo 2 tuntia myöhässä, aloin selvitellä mahdollisuutta ehtiä yölautalle Tukholmaan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Pyörän kanssa se osoittautui mahdottomaksi ja niin päätin pyöräillä hiukan aikaa Kööpenhaminassa. Pyöräily näytti olevan suosittua Tanskassakin kuten olin olettanutkin ja lenkki satamaan ja keskikaupungille sujui hyvin yhteisymmärryksessä autoilijoiden ja kanssapyöräilijöiden kanssa.

Lenkin jälkeen palasin rautatieasemalle ja ostin pyörälipun Malmöön. Junassa oli paljon kulkijoita, koska osa meni Kastrupin lentokentälle samalla junalla. Vieressäni seisonut mies alkoi kysellä pyörästäni ja kerroin olevani interrailillä ja palailevani Suomeen. Sitten aloimmekin puhua suomea, koska hän oli espoolainen liikemies palaamassa lentäen Suomeen. Miehellä oli mökki Puulaalla ja noin vuoden kuluttua eläköidyttyään hän sanoi muutavansa Espoosta pysyvästi mökilleen.

Kalastus ja avovesiuinti kesäisin ja talvisin olivat herrasmiehen harrastuksia ja hän moitti turvetuotannon samentaneen Puulaveden veden niin, että aiemman kuuden metrin sijaan näkyvyys oli enää kaksi metriä. Kalaa, kuten kuhaa, muikkua ja järvitaimenta Puulassa tuntui olevan hyvin. Eläkkeelle jäätyään hän sanoi aloittavansa myös talvikalastuksen. Mies jäi Kastrupissa ja itse jatkoi pitkän sillan ylitettyäni Malmöön.

Malmö

Malmon asema oli remontissa, mutta toimi. Lipunmyynnissä pyörän kuljettaminen junalla Tukholmaan torpattiin täysin.  Enintään Alvestaan pyörän voisi viedä junalla. Virkailija suositteli pyörä lähettämistä rahtina kuljetusyritysten kautta. Niinpä kävin etsimässä satamasta kuljetusyrityksiä satamasta, mutta eräässä liikkeessä sanottiin, ettei heillä ole yhteyksiä Suomeen ja ehdotti DHL:ää. Itse aloin kallistua ajatukseen, että vien pyörän vaikka bussilla ja jatkan retkeäni päivällä.

Vastoinkäymiset perjantaipäivänä eivät jääneet siihen. Pankkikorttini ei näyttänyt toimivan missään automaatissa. Ruotsissa näytti olevan magneettinauhakortit ja oma sirukorttini ei tuntunut olevan kelvollinen. Noin kymmenennessä automaatissa, joka oli Nordean sain korttini toimimaan. Swe bankenin automaatit eivät toimineet. Olikohan syynä se, että Nalle Wahlroos oli moittinut pankkia juuri saman päivän lehdessä. Nalle oli toki arvostellut Obamaakin siitä, että hän ei kylliksi huomioi markkinatalouden realiteettejä.

Kun olin saanut rahaa, niin söin hiukan unkarilaista makkaraa ja palasin asemalle ostamaan lipun jonnekin pohjoiseen. Nyt virkailija sanoi, että voin ostaa heiltä lipun pyörälle Alvestaan ja junassa jatkolipun Kalmariin. Kalmari kuullosti hyvältä, joten ostin lipun.

Ennen lähtöäni ehdin juoda kahvit ja yrittää katsoa sähköpostia. Paikallinen pilvi ei kuitenkaan toiminut, vaikka sain salasanankin kahvilasta. Latasin kuitenkin läppäriä ja puhelinta, jotta Kalmarissa ei tulisi suunnistusvaikeuksia.

Matka Alvestaan sujui leppoisasti. Konduktööri pyysi ostamaan lipun Alvestan asemalta. Myöhäisen ajankohdan takia lipunmyynti oli kiinni, mutta ehdin viime tipassa takaisin junaan, jossa toinen konduktööri möi lipun.

Matkalla Kalmariin juna oli aluksi tupaten täynnä ja loppumatka olikin juoppojunan vuoro, kun juhlijat palailivat koteihinsa reippaassa myötätuulessa. Katseli asemalla hetken aikatauluja pohjoiseen ja lähdin etsimään majapaikkaa. Parin kohteen, joissa ei näyttänyt oleva vastaanotto enää auki, jälkeen päädyin Best Western ketjuan Kalmarsudin hotelliin, jossa olikin vielä yksi huone vapaana. Otin sen ja sähköpostit luettuani ja peseydyttyäni kävin ennen yhtä nukkumaan. Olin ollut Ranskan Amiestä lähdettyäni lähes kaksi vuorokautta liikenteessä, joten uni kyllä maittoi.