Katso lisäkuvat

Seikkailua Kroatiassa ja Sloveniassa

Unkarista matkani johti entisen Jugoslavian tasavaltojen Kroatian ja Slovenian läpi Italiaan ja Välimerelle. Kroatiassa törmäsin ensimmäistä kertaa matkallani rajamuodollisuuksiin, koska olin tullut Schengen alueen rajalle. Sloveniassa tutuistuin mm Lipizzanhevosten koulutuskeskukseen.

Lauantaina 9. lokakuuta saavuin Kroatiaan, joka ei kuulu EU:hun ja niinpä sain rajalla leiman passiini. Matka Cakoveciin jatkui pitkin pikkuteitä ja välillä sain vetoapua, kun ajoin Zetorin vetämän maissinkorjuukoneen perässä. Se ajoi sopivaa noin 25 km/h vauhtia. Cakovecissa söin pizzan ja päätin ajaa seuraavalle asemalle.

Asema oli kuitenkin Slovenian puolella, joten rajamuodollisuudet olivat toistamiseen edessä. Kroatian puoleinen poliisi oli kovasti kiinnostunut retkestäni ja kyseli kovasti minne olen menossa. Hän oli varmaan ensimmäisiä virkamiehiä matkallani, joka osasi sujuvasti englantia. Löysin aseman ja siellä asemapäällikön, joka selvitti miten pääsen Zagrebiin. Jouduin kuitenkin ajamaan takaisin Cakoveciin, josta lähti juna Zagrebiin melko pian. Cakovecin asemavirkailija oli myös hyvin kiinostunut pyöräilystäni ja toivotti hyvää matkaa sujuvalla englannin kielellä.

Matka Zagrebin junassa kulki hämärtyvässä illassa ja pikallisjunan olleessa kyseessä asemia oli paljon. Asemavirkailija antaman aikataulun mukaan oletin Zagrebin olevan junan pääteasema, ja aloin ihmetellä, miksi juna ei pysähdy vaikka aika jo olisi. Navigaattorin avulla huomasin, että olin menossa jo poispäin Zagrebista ja konduktori kertoi sen menevän Koprnivitsaan. Ajattelin, että samapa tuo ja yövyn siellä.

Kierrellessäni kaupungilla havaitsin, että ne harvat hotellit, joita siellä löysin, olivat täynnä. Niipä palasin asemalle ja päätin palata yöjunalla Zagrebiin. Juna lähti yöllä klo 3:31 ja otin pienet torkut asemasalissa ennen lähtöä. Sinne tuli myös muita väsyneitä nukkumaan.

Junan lähtiessä yöllä oli jo melko kylmä. Konduktööri sanoi pyöräni nähtyään: "probleemii". Kuitenkin hän ohjasi minut ensimmäisen vaunun käytävään, jonne sidoin pyöräni ja matka lämpimässä vaunussa alkoi kohti Zagrebia, jossa olin huomaamattani jo käynyt. Juna saapui Zagrebiin kello 5:05 ja katselin junayhteyksiä Ljubljanaan. Olisin joutunut odottamaan lähelle puolta päivää, joten päätin lähteä polkemalla Slovenian puolelle paikallisjunaan.

Lähdin polkemaan noin seitsemän aikaan, jolloin usva vielä piilotteli Zagrebin nähtävyyksiä. Matka sujui hyvin keskustassa erinomaisia pyöräteitä pitkin. Kaupungin ulkopuolella siirryin polkemaan valtatien laitaa, koska pyörätiet heikkenevät yleensä laitakaupungilla. Satuin ohittamaan myös pikku onnettomuuden, jossa autot olivat törmänneet toisiinsa.

Vähän ennen Slovenian rajaa ajattelin kuluttaa melko paljon vaihtamiani kunia matkaevääseen ja välipalaan. Niinpä pysähdyin juomaan aamukahvit ja leipomosta ostin pitsan ja voisarven tapaisia. Vielä ennen rajaa oli Konsum hypermarket, josta täydennin juomavarastoja ja ostin suklaapatukoita. Rajalla olivat tutut muodollisuudet ja päätin ajaa hyvässä kelissä yhtä asemaväli pitemmälle, kuin olin aikonut. Niinpä saavuin Brevizen asemalle, jossa ystävällinen nuori naispuolinen asemapäällikkö myi tarvittavan polkupyörälipun.

Matka Ljubljanaan eteni modernissa kiskovaunussa sujuvasti, vaikka nousimme lähes koko matkan ylemmäs. Rata seurasi kauniin joen laaksoa, joten näköalat olivat hienot. Ljubljana oli siistin oloinen kaupunki ja pyöräilin siellä käyden kaupungin laidalla olevassa suositussa puistossa ihailemassa hyvin hoidettua maisemaa. Siellä oli myös näyttely kestävästä arkkitehtuurista ja tivoli.

Salaatin syötyäni jatkoin junalla kohti Sezanaa lähellä Italian rajaa. Saavuin kaupunkiin illan jo hämärtyessä, ja ajattelin jatkaa pyörällä Triesteen. Taas moottoritiet sotkivat etenemiseni ja navigaattoristani loppui virta ratkaisevalla hetkellä, joten päätin jäädä Sezaneen yöksi.

Ajelin vielä kaupungilla ja pistäydyin katsomassa, missä kuuluisia Lipitsan valkoisia hevosia on kasvatettu jo 1500-luvulta. Paikka oli hulppea ja suosittu matkailukohde.

Majotuin Tabor hotelliin, jossa pyöräni vietiin johtajan huoneeseen. Reseptionin virkailija oli joviaalin oloinen mies ja järjesti, että saan keittiöstä syötävää, vaika illallisaika oli jo ohi. Liekö johtunut siitä, mutta keittiössän kattilat kolisivat melko äänekkäästi, mutta pippuripihvin tapainen oli erinomainen ja lisukkeita oli runsaasti. Maistoin myös paikallista punaviiniä, joka ei kuitenkaan ollut oman makuni mukaista, mutta juotavaa.

Aamulla aamiaisen jälkeen suuntasin ladatun navigaattorin turvin kohti Italiaa. Voimakas tuuli vauhditti matkaani kohti uusia seikkailuja.