Kyyjärven verkkolehti | joulukuu 2010
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Ranskasta Kalmarin Unioniin

Vastoinkäymiset Ranskassa pakottivat aikataulun kiristykseen, jotta matka interrail-lipulla Ruotsiin onnistuisi. Brysselissä oli Euroopan pääkaupungin arvolle sopiva vanha keskusta. Amsderdam vaikutti pyöräilijöiden Mekalta ja Kööpenhamina oli kaunis kaupunki pikaisen vierailun perusteella. Ruotsin rautatiet eivät tuntuneet olevan pyörällä reissaavalle kovin auliita.


Draaman aineksia RanskassaItalian kautta SveitsiinSeikkailua Kroatiassa ja SloveniassaVieraanvaraisuutta Unkarissa

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Katso lisäkuvat   

Vieraanvaraisuutta Unkarissa

1.12.2010 Jukka Kainulainen

Slovakiasta jatkoin matkaani Unkariin. Netin mukaan siellä ovat olot vapautuneet ja suosioon ovat nousseet matkailijoille järjestettävät viikon kurssit viinin ja pontikan valmistuksessa. Paha ympäristökatastrofi ja sen vaikutus elänvirtaan Tonavaan oli uutisten pääaiheena.

 

Torstai aamuna 7. lokakuuta läksin polkemaan kohti Unkaria. Tarkoitus oli mennä Mosonmagyarovar nimiseen kaupunkiin ja jatkaa sieltä junalla Budapestiin. Matkalla ennen rajaa pysähdyin ostamaan viinirypäleitä matkaevääksi. Pienet rypäleet olivat mehukkaita ja makeita. 

Pyörätiet paranivat Unkarin puolella ja matka joutui letkeästi. Asema löytyi helposti ja kävin kaupungilla syömässä sekä nostin rahaa. Pikkuisen ravintolan tarjoilijat tirskuivat tarjoillessaan - paikassa ei ilmeisesti juuri ulkomaisia turisteja ollut käynyt. Paikan omistaja ohjasi minua siirtämään pyöräni ravintolan sisäpihalle turvaan. Ruoka oli hyvää, mutta kala oli melko ruotoinen.

Junamatka Budapestiin sujui aikataulussaan. Budapestissa hakeuduin edellisiltana netistä katsomaani Adler apartments majoituspaikkaan. Puuhtaat vaatteet alkoivat loppua ja kyseisessä paikassa oli netin mukaan myös pyykkikone. Löysin paikan melko helposti ja soitin ovikelloa, johon vastattiin tulemaan 1. kerrokseen. Sieltä nainen vei minut huoneistoon, joka oli täydellinen kaksio keittiöineen. Hinta oli 49 € vuorokaudelta. Vuokraemäntä kertoi suomalaisten olleen lukuisasti asiakkaina.

Etsin lähikaupasta pesupulveria ja aamupala tarvikkeet sekä pistin pyykkikoneen pyörimään. Sillä aikaa kävin viereisessä thaimaalaisbaarissa syömässä nuudelikeiton. Toisen koneellisen jälkeen  suunnittelin seuraavan päivän ohjelmaa ja kävin nukkumaan.

Aamulla pakasin puhtaat kamppeet reppuun ja laukkuun. Sain vuokraemännältä avainpanttimaksun ja lähdin polkemaan asemalle.  Asemalle meno sujui nopeasti, koska reitti oli jo tuttu. Olin katsonut netistä juna-aikataulut ja tähtäsin klo 11 lähtevään junaan. Asemalla virkailija sanoi sellaisen lähtevän, mutta Deli asemalta. Olin Keleton asemalla. Kun etsin kyseistä asemaa navigaattorillani, ei sellaista löytynyt ja paikan selvittämiseen kului sen verran aikaa, että oli katsottava uutta junaa.

Virkailija Deli asemalla neuvoi uuden yhteyden, joka lähtisi noin reilun tunnin kuluttua, joten päätin polkea seuraavalle asemalle, jonka kautta juna kulkisi. Sinne saavuttuani menin kyseiselle laiturille ja niin matka koti Kroatian rajaa olevaan Nagykanizsaa alkoi. Etsimisoperaation aikana Budapestin halki virtaavan Tonavan molemmat rannat ja kauniit sillat tulivat tutummiksi.

Rata Nagykanizsaan kulki Unkarin suurimman järven vierustaa ja se näytti olevan unkarilaisten suosikki lomanviettokohde. Hotelleja ja mökkejä oli rannat täynnä. Juna pysähty lopulta Balattoman päässä olevalle asemalle, ja koska kuulutuksia ei ollut, en ollut ymmärtänyt vaihtaa edellisellä seisakkeella toiseen junaan. Niinpä lähdin polkemaan edelliselle asemalle, josta selvisi uuden yhteyden aikataulu.

Aikaa oli relu tunti, joten päätin pyöräillä lenkin Balattoman rannalla. Unkarissa olivat yleensäkin hyvät pyörätiet.  Vanha mies oli rannalla ongella ja näytti välineistä päätellen olevan kova kalamies. Ajoin melko pitkälle ja lopulta oli ajettava melko kovaa, etten olisi jäänyt junasta. Lyhyt matka kohti Nagykanizsaa meni rattoisasti.

Asemalta lähdin ajamaan keskustaan etsiäksen yöpaikan. Matkalla erään rakennuksen lähistöllä oli paljon autoja ja nuorisoa liikkui melkoisesti. Ilmeisesti perjantai illan kunniaksi paikalla oli disko tai vastaava. Ensimmäisen hotelli näytti hyvältä, mutta päätin katsoa muitakin vaihtoehtoja ja etsiessäni seuraavaa navigaattorin osoittamasta paikasta, en sitä löytänyt.

Kadun toisella puolella koululta, ilmeisesti lauluharjoituksista, lähteneet vanhemmat rouvat havaitsivat etsimiseni ja avustivat minut paikkaan, jonne hotelli oli jokin aika sitten muuttanut, Se oli kuitenkin täynnä ja eräs vanhemmista rouvista lupasi ohjata minut toiselle hotellille. Niinpä ajoin hänen ja miehensä auton perässä König hotellille. Olin rouvalle kiitollinen avusta ja kuultuaan, että olen Suomesta, hän oli, jos mahdollista, vieläkin ystävällisempi. Majoituin hotelliin, joka oli hyvätasoinen, mutta melko tyhjä. Palvelu oli hyvää ja illalliseksi söin pippuripihvin.

Aamulla lähdin polkemaan pitkin valtatietä kohti Kroatiaa. Tavitteena oli Cakovec, jonne olin jo suunnitellut edellisenä päivänä ehtiväni. Matka joutui hyvin lievässä myötätuulessa ja ongelmana oli ennen rajalle tuloa välttää moottoritie, mutta jouduin ajamaan sitä noin kilometrin, koska vanhat tie oli katkaistu ja en viitsinyt palata takaisin päin. Lauantai aamuna osa korjasi maissia, jotkut hakkasivat halkoja ja kirkonmenot olivat kirkoissa käynnissä. Kroatia ei kuulu EU:hun ja niinpä sain rajalla leiman passiini.