Katso lisäkuvat

Kalmarista loppukiri kotiin

Historiallinen Kalmarin kaupunki oli mielenkiintoinen linnoineen. Juna-pyörä yhdistelmän hankaluus Ruotsissa pakotti käyttämään bussia. Linköpingin yöstä pääsin viimein aamulaivalle ja Suomeen. Kotimaassa rautatiet palveli esimerkillisesti ja pääsin kolmen viikon jälkeen hyvässä kunnossa viimeiselle pyöräilyetapille Seinäjoelta Kannonkoskelle.

Launatai aamuna 16. lokakuuta laitoin runsaan aamupalan jälkeen reilusti päälle, koska ulkona oli vilakkaa. Yöllä oli ollut noin 3 astetta pakkasta. Kävin asemalla ostamassa bussilipun Oskarshamiin, koska junat eivät pyörääni huolineet  ja lähdin kiertelemään kaupunkia. Kalmar on Savonlinnan kummikaupunki ehkä siksi, että sielläkin on hyvin hoidettu vanha linna. Kalmar oli aiemmin merkittävä hallinnollinen ja kaupallinen keskus pohjoismaisittain. Kalmarin Unioni on monille tuttu historista ja vastaavaa pohjoismaista yhteistyön laajentamista on aika ajoin vieläkin ehdoteltu.

1970-luvulla rakennettu silta yhdistää Öölannin ja Kalmarin. Merenkulku on merkittävä työllistäjä ja satamassa näytti olevan nytkin melkoinen meno päällä. Kalmarissa on myös merenkulkumuseo ja vanha kaupunki on hyvin säilynyt ja toimiva.

Ennen linja-autoon nousemista huomasin, että bussi menee Oskarshamista viellä ylemmäs eli Västervikiin. Niinpä jatkoin lippua sinne. Västervikistä aioin pyöräillä Linköpinkiin ja jatkaa sieltä junalla Tukholmaan iltalautalle. Matkan aikana ynnäilin aikatauluja ja havaitsin, että paikallis busseilla ja junilla en iltalautalle ehtisi ainakaan, mikäli meinaisin pyöräillä.

Västervikissä yritin Kustenbilenin junaan Linköpinkiin, mutta pyörä oli taas esteenä. Bussejakaan ei pohjoissuuntaan mennyt, koska bussiyhtiöt olivat maakunnallisia ja Linköping ei kuulu enää Kalmarin lääniin. Niinpä oli nopeasti lähdettävä pyöräilemään, ennen kuin tulisi pimeä. Kello oli jo hiukan yli kaksi ja matkaa oli vähintään 75 kilometriä isompaan paikkaan matkalla tavoitettani. Linköpinkiinkin mennessä ehtisi tulla pimeä.

Ostin pikku evästä sekä juotavaa ja aloin polkea viileässä noin kuuden asteen syyskelissä. Polkeminen sujui vastatuulesta huolimatta hyvää vauhtia ja Åtvidabergiin saavuin illan jo hämärtyessä. Paikkassa oli juna- ja bussiasema, mutta junaan en päässyt ja bussi tuli tunnin kuluttua. Kävin syömässä kebabin pikku baarissa ja kokeilin linja-autoon. Bussikuski autoi pyöräni matkatavaratilaan ja kyseli matkakorttia. Sanoin, että minulla on rahaa, mutta hän sanoi, ettei ota rahaa. Niinpä hän otti minut kyytiin ilmaiseksi. Yritin viellä Linköpingissä maksaa, mutta hän ei ottanut rahaa vastaan, joten kiittelin ystävällistä kuljettajaa tuhannesti.

Kello oli jo kahdeksan ja Linköpingissäkin pyörät tuntuivat olevan myrkkyä junissa, vaikka aseman edessä oli sadoittain pyöriä. Aseman viereen oli jopa rakennettu polkupyörätalleja säilytystä varten ja olipa siellä paineilmalla toimiva pyöränpumppukin.

Niinpä käänsin katseeni linja-autoihin. Löysinkin hiukan haahuiltuani pitkän linja bussien pysäkit ja niiden aikataulut. Ensimmäinen bussi Tukholmaan läksi kello 3:30 ja seuraava klo 4:25 Viking terminaaliin. Niinpä en kirjautunut hotelliin, vaan kiertelin kaupungilla seuraten paikallisten lauantai illan viettoa. Samalla kävin syömässä ja useissa kahvipaikoissa. Yömeno oli rentoa, kuten koti Suomessakin. Poliiseja oli paljon järjestystä valvomassa.

Ensimmäinen linja-auto ei huolinut pyörääni ja usko Tukholmaan pääsystä ilman pyöräilyä heikkeni merkittävästi. Vikinglinen bussi otti kuitenkin pyörän kyytiinsä ja pääsin terminaalille asti. Terminaalissa ostin liput Turkuun ja ajoin pyörän laivalle. Olo hankaluuksien jälkeen oli helpottunut, vaikka aikataulu hiukan venyikin.

Suomeen

Laivamatka kirkkaassa syyssäässä kohti Suomea alkoi. Nukuin ensin noin kaksi tuntia ja kävin aamupalalla. Viking Isabella ei ollut aivan täynnä, mutta väkeä oli mukavasti. Kirjoittelin välillä ja selvittelin hyvän pilvi-yhteyden kautta mahdollisia matkayhteyksiä Senäjoelle tai Jyväskylään. Laiva olisi Turun satamassa hiukan ennen ilta kahdeksaa, joten heikohkolta näytti etenkin pyörän suhteen. Varmistelin yöpymistä Turussa, koska aamulla oli erinomaiset yhteydet molempiin kohteisiin.

Tuliaiset ostettuani siirryin autokannelle, jossa oli ainoa pyöräilijä. Pyörällä on hyvä lähteä laivasta, koska sillä pääsee melkein aina keuloilla. Niinpä nytkin olin varmaan Turun keskustassa, kun viimeiset sompailivat laivasta ulos.

Turun asema löytyi helposti ja siellä varmistui, että pyörä kulkee tavaravaunussa, vaikkei siitä internet-sivuilla ollut merkintää. Kyllä VR toimii hyvin ainakin siinä suhteessa verrattuna monen muun maan rautatieyhtiöön. Pyörän lippu maksoi 9 €:a, mikä lienee hiukan Euroopan keskihintaa kalliinpi. Kalliskin hyvin tuotteistettu palvelu on parempi, kuin ei palvelua ollenkaan. Turun aseman polkupyörien säilytysalueet olivat kuitenkin viellä epämääräisen näköiset, joten aina parannettavaa kuitenkin löytyy.

Yöjuna pysähtyi Tampereella ja reilun tunnin odotuksen aikana kävin pyöräilemässä Tampereen keskustassa. Mustan makkaran etsintä oli haastavaa, mutta onnistuin melko läheltä asemaa sellaista ostamaan kaukoidän miesten hallinoimasta kojusta. Keskiyöllä mopoautolla hurjastelleet teinit haistattelivat kotoisasti ja kertoivat ketjua riittävän poljettavaksi.

Aamuyöllä saavuin Seinäjoelle ja jonkin aikaa anoppilassa nukuttuani jatkoin matkaa pyöräillen Kannonkoskelle. Emäntä vei varusteet autolla, joten nyt sain kokeilla, miten pyöräilykunto oli kolmen viikon aikana kehittynyt. Ensimmäinen pätkä Myllyahon sahalle kulkikin noin kolmeakymppiä ja kahvien ja puukauppanäkymien pohdinnan jälkeen jatkoin Hoiskoon juomista tankkaamaan. Kyyjärvellä poikkesin työpaikalla tarkistamassa postin ja sillä aikaa alkoi toisen kerran koko matkalla ripeksiä. Kannonkoskelle polkiessa tihkuttaminen loppui ja illan hämärtyessä saavuin takaisin kotiin.

Retki oli kaikkineen onnistunut. Uusiin paikkoihin tutustumisen lisäksi kunto oli kohonnut ja pyörä kulki helposti. Jenkkakahvatkin olivat jonkin veran sulaneet. Ranskassa loukkaantunut polvi oli parantunut ja olkapääkin oli paranemaan päin. Ensu kesänä voisi mennä Keski-Eurooppaan pyörien kanssa vaikka koko perhe.