Katso lisäkuvat

Italian kautta Sveitsiin

Selkkaukset Balkkanilla jäivät taakse ja ohjaustanko osoitti Italiaan. Vauhdikasta pyöräilyä Triestessä seurasi pizza-nautinto Venetsiassa. Pikajuna vei Don Berlosconen maasta kansainväliseen Geneveen Sveitsissä.

Maanantai aamuna 11. lokakuuta lähdin Slovenian Sezanesta ajamaan kohti Italian Triesteä. Kolams viikko matkasta oli aluillaan. Löysin navigaattoria tarkasto lukien tien, jolla onnistuin ohittamaan moottoritien ja ylitin Italian rajan. Hiukan ennen Triesteä tulin näköalapaikalle, josta oli erinomainen näkymä Triesteen ja Adrian merelle, joka on Välimeren lahti Balkkanin ja Italian välissä. Paikalla oli jonkin verran kuntoilijoita, jotka aamulenkin jälkeen ihailivat alas avautuvaa näkymää.

Hetki oli retken parhaita, koska Välimeri oli retken eräistä välietapeista. Triesteen laskeuduin vaudikkaasti kilometrejä pitkää alamäkeä pitkin. Loppuosassa etujarrujen säätö alkoi olla jo lopussa ja olin jonkin aikaa takajarrujen varassa. Matka taittui autojen ja vespojen kanssa sulassa sovussa.

Vauhtiin päästyäni ja hyvän myötätuulen avustamana poljin Triesten läpi. Meren rannassa kulki erinomainen laatoitettu baana, jota oli hyvä edetä ja seurata samalla rantaelämää. Miramaren linnan jälkeen jouduin erkanemaan merenrannasta tielle, joka vei kohti Venetsiaa. Vastaani ajoi melkoisesti keski-ikäisiä kuntopyöräilijöitä pyörälenkillään erinomaisilla välineillään. Tie, maisema ja ilma olivat pyöräilyyn ihanteelliset.

Noin 54 kilometrin ajamisen jälkeen saavuin Monfalconeen, josta nousin Venetsian junaan. Katsoin aikataulusta ensimmäistä junaa, joka sinne lähtisi, mutta virkailija neuvoi toisen nopeamman yhteyden, jolla sitten sulavasti saavuin kanavien ja siltojen kaupunkiin. Konduktööri opasti minua junassa leimaamaan lipun asemalla, ja lupasin tehdä niin vastaisuudessa.

Pyöräilyretkellä olleita amerikkalaista vanhempaa pariskuntaa haastatellessani sain heiltä tiedon, ettei Venetsia ole pyöräilijöille kovin sovelias lähinnä ihmispaljouden takia. Näin olikin ja syynä oli myös se, että kaarisilloilla oli rappuset, jotka haittaavat pyöräilyä.. Kaupungissa oli toki toinenkin osa, jossa pyörällä olisi voinut mennä, mutta pysyttelin kanavien ja siltojen hallitsemassa osassa, tehden pienen lenkin ja ruokaillen.

Turisteja oli tosiaan massoittain ja erään pizzerian kohdalla vanhempi ystävällinen herrasmies pyyteli ystävällisesti ravintolaansa ruokailemaan. Mies näytti olevan kuin joku Don mafia elokuvista ja palveluasenne oli ihailtavaa. Vahva katsekontakti ja reagointi asiakkaan tarpeisiin oli hiottu huippuunsa. Sisäänheittäjänä hän tienasi varmasti palkkansa ja paikka olikin täynnä.

Päätin nälissäni kokeilla paikan ruokapuolta ja kun Italiassa oltiin, otin pizzan talon tapaan. Pizza ja olut maistuivat ja jatkoin kiertelyäni kaupungilla. Kanavilla tuntuivat toimivan niin ambulanssiveneet, poliisiveneet, vesibussit, kuin muutkin kaupungin palvelut vesitse. Sillat rappusineen vaikeuttivat kuitenkin pyöräilyäni.

Palattuani juna-asemalle, havaitsin, että juna suoraan kohti Geneveä lähtisi kello 16:20 ja siinä oli polkupyörän merkki. Niinpä menin ostamaan polkupyörälle ja itselleni paikkaa. Virkailija möi istumapaikan, mutta sanoi, että pyörän lippu olisi ostettava konduktöriltä. Mennessäni junaan hyvissä ajoin konduktöri sanoi, että lippu olisi ostettava kassalta, taikka muuten se maksaisi ylimääräiset 50 €. Palasin ostamaan lippua pyörälle kassalta ja he huomasivat virhensä ja pahoittelivat tapahtunutta, mutta ehdin kuitenkin junaan ja matka Milanon kautta kohti Sveitsiä alkoi. Paikkalippu maksoi 10 € ja polkupyörä 12 €.

Matka sujui lähinnä torkkuessa täydessä junassa melko ahtaissa penkeissä. Vieressäni oli puhelias muslimi seurue ja vastapäätä italialainen nainen. Välillä joku vierustovereistani tuhautteli suolikaasuja ja vastapäätä istunut raskaana ollut nainen näytti kärsivän tuoksuista. Juna tyhjeni lähes kokonaan Milanossa ja loppumatka tilaa oli ruhtinaallisesti.

Kaivoin miniläppärin ja aloin kirjoitella matkan tapahtumista. Samalla latasin puhelintani ja kannettavaani. Ravintolavaunussa söin vielä kinkkusämpylän oluen kanssa ennen Geneveen saapumista.

Sveitsi

Geneven asemalla juna tyhjeni ja minäkin aloin etsiä yöpuuta. Kello lähesty puolta yötä, mutta aseman lähellä näkyi olevan paljon hotelleita. Menin ensimmäiseen ja virkailija kertoi yhden hengen huoneen maksavan 170 Sveitsin frangia. Sanoin, että sen olevan liikaa. Hän kysyi mikä olisi sopiva hinta ja vastasin että noin 50 – 80 frangia. Virkailija käytti laskukonetta jonkin aikaa ja ehdotti 100 frangia. Sanoin katsovani viellä läheisiä hotelleita.

Kiersin 4 hotellia ja ne olivat täysiä, joten palasin Hotel des Alpesiin ja otin huoneen. Pyörä sai olla hotellin aulassa. Kävin ostamassa libanolaisesta baarista iltapalaa ja juomista. Eväs oli tosi herkullista ja sain kaupantekijäisiksi jonkilaisia lihapullia.

Aamulla kävin aamupalalla, joka oli sopivan kevyt. Kroisanttien lisäksi tarjolla oli paikallisia juustoja ja muroja. Pakkasin ja lähdin kohti Ranskaa. Ensin kuitenkin ajoin Garda järven rannalle katsomaan maisemia usvaisessa aamussa. Sitten suuntasin kohti Dionia ja kiertelin lähinnä pikkuteitä pitkin.

Reitille sattui myös Cernin tiedekeskus, jossa on suuri hiukkaskiihdytin. Suomalaiset ovat hankkeessa mukana ja niin sielä liehui Suomen lippukin. Jatkoin matkaa pitkin maaseutua, jossa oli maitotiloja ja pikkukyliä. Eräällä tilalla viljeltiin nurmikkoa, joka on varmaan kysyttyä viherrakentajien keskuudessa.