"Murrosikäinen perheessä"

Psykologi Saara Kinnunen luennoi aiheesta torstai-iltana 3.2. Nopolan koululla ja antoi meille murkkuikäisten vanhemmille paljon eväitä elämiseen lastemme ja nuortemme kanssa.

Murrosikäinen elää "murroksessa" - vanhemmista irtaudutaan ja omaa identiteettiä luodaan. Meidän vanhempien tulisi olla lapsillemme vanhempia kasvattajina. Siksi on tärkeä, että asetamme lapsillemme turvalliset rajat, pidämme ikärajoista kiinni, emme jätä lastamme yksin, tiedämme: missä lapsemme liikkuvat jne... Vanhemmuutensa sisäistänyt kasvattaja ei sälytä lapsen kannettavaksi liian suuria kuormia. Kiinnostus, yhdessäoleminen ja harrastaminen lasten kanssa auttaa myös murrosiän kriisissä. Ketä vastaan murrosikäinen kapinoi, jos me emme halua hoitaa vanhemmuuttamme, vaan yritämme luistaa pois ja päästä helpolla. Oman itsenäistymisen vahvistamiseen kuuluu, että meidät vanhemmat kyseenalaistetaan monella tavalla ja jopa nuori voi hävetä meitä.

Meitä vanhempia kehoitettiin kuuntelemaan nuoriamme ja olemaan kiinnostuneita nuoristamme. Parhaimmatkin neuvomme valuvat hukkaan, jos oma elämisen esimerkki on ristiriidassa opetuksemme kanssa. Nuoremme tarvitsevat meitä kasvaessaan aikuisuuteen. Meiltä vanhemmilta kysytään voimia, pitkämielisyyttä ja kuuntelemisen sekä mielekiinnon halua omiin lapsiimme ja nuoriimme. Hyvä suhde alkaa jo lapsena - jatkuu ja auttaa murroiän mylleryksissä.

Luennoitsija puhui myös eri ikäkausien merkityksestä lapsen kehittyessä kohti nuoruutta ja aikuisuutta. Lapsuus on lyhentynyt. Annetaan lasten olla lapsia - annetaan nuorille nuoruus. Seurustelu ja seksi eivät kuulu yhteen.  Ei panna sekaisin lapsen ja vanhemman roolia? Meidän vanhempien tulee myös olla vanhempia, vaikka se ei aina olekaan mukavaa!

Tiedätkö, missä nuoresi on tänä iltana?

Näitä ja monia muita mielenkiintoisia vinkkejä jäi mieleeni Saara Kinnusen luennosta ja keskustelusta alakoulun ruokasalissa.